Aihearkisto: Valokuvat

Valokuvia arvosteltaviksi

Koronakevään satoa

eksynyt sorsa kukka makkaratulet saaripeili tarinan sairaala valokudontaa vellikello yksinäinen saunalyhty ajan arvet auringonlasku

Heipä taas!

Surullisenkuuluisan koronakevään mukanaan tuoma toimettomuus tarjosi mahdollisuuden sytyttää ajanpuutteen vuoksi hiipumaan päin ollut kuvausharrastus uuteen liekkiin. Koronaa seurannut alanvaihto sitten ratkaisikin aikaongelman, ja kun vielä tuli tehtyä kalustohankintoja niin linsssi- kuin kamerapuolella, niin into näyttäisi jatkuvan.

Tässä vielä muutama loppukevään ja kesän räpsy ihmeteltäväksi, suurin osa sadosta on viellä kameran kortilla mutta pitänee niitäkin jossain vaiheessa esitellä.

Ja oikein hyvää loppukesää!

Näitä polkuja tallaan

Kävin toukokuussa katsastamassa polkujuoksua Puijon Polut-tapahtumassa, kun Janne sitä täällä ehdotti. Puijolla oli hyvä meininki ja puolivahingossa löytynyt este toi vielä ekstraelementin juoksukuviin. Syyskuussa kävin myös kuvailemassa samaa lajia Trail Cup Kuopion finaalikisassa. Otin kumpaankin mukaan salaman ja ständin sekä valkoisen läpiammuttavan varjon. Tuo paketti oli sitten polun varressa lisävalona. Yritin toimia niin että salaman kanssa ympäristö valottuisi noin aukon alle valotusmittarin lukeman ja juoksija salamalla valaistuna olisi sitten vähän kirkkaampi.

Puijon kisassa juostiin sama lenkki kolmeen kertaan. Lisäksi tuo lenkki kulki kahdeksikon muotoista rataa, jolloin kuvauspaikkoja pystyi vaihtamaan aika kätevästi. Tarjolla oli sekä metsää että rinnettä. Trail Cupin kisa taas juostiin yhteen kertaan ja silloin piti tyytyä vain yhteen paikkaan. Melko samanlaisia noista kuvista sitten tulikin.

Joitakin havaintoja tästä lajista:

  • Metsässä on pimeää. Pitää olla lisävaloa tai valovoimaa muuten. Nämä muuten juoksevat aika kovaa. Tuollaisen vauhtiesteen löytäminen auttaa asiaa,
  • Salamavalaisu toimii. Tosin salaman latausaika esim puoliteholla (n 3sek) on niin pitkä että monta juoksijaa ennättää mennä välistä
  • Salaman valaisuteho laskee tunnetusti suhteessa etäisyyden neliöön. Pitää olla aika tarkkana että laukaisee (manuaalisalaman) siinä kohdassa jossa valotus on jotakuinkin kohdallaan (näissä juoksija kulki lähes suoraan ”valoa kohti”).

Etäisesti tuohon juoksuun liittynee myös RedBullin järjestämä ylämäkikilpailu Puijon isossa mäessä. Ajatuksena tässä siis oli kisailla siitä kuka kiipeää mäen nopeimmin ylös.

Puijon Polut

juoksu-001 juoksu-002 juoksu-003 juoksu-004 juoksu-005

Trail Cup Kuopio

juoksu-006 juoksu-007 juoksu-008 juoksu-009 juoksu-010

Red Bull 400

juoksu-011 juoksu-012 juoksu-013 juoksu-014 juoksu-015

 

Lisää kuvia linkkien takana:

 

Maalailua

Mökki Kuusi Rantakivi Rantaheiniä Tunneli Peto Pullo

Tuossapa muutama valomaalauskuva joulun ja uudenvuoden ajalta. Näillä yhdistävänä tekijänä on valaisu taskulampulla. Kaikissa kuvissa lähtökohtana on yksi raw-valotus. Säädöt on tehty Lightroomilla melko maltillisesti. Tai tuo traktori ei nyt oikeastaan ole ihan luonnollisimmillaan. Nämä ovat myöskin kokeilua Olympuksen rungosta löytyvällä Live Composite -valotusmoodilla. Runko on ollut mukana kesästä asti, mutta tämä uutuus on jäänyt vielä kokeilematta.

Tuo Live composite tekee kamerassa saman asian kuin useamman tavallisen pitkän valotuksen yhdistäminen esim photoshopissa (useita valojuova/maalaus -valotuksia päällekkäin eri tasoille. Sekoitustilaksi ”lighten”. Tällöin kustakin osakuvasta jää näkyville vain sellaiset pikselit, jotka ovat valoisampia kuin aikaisempi kuva.) Itse olen tuolla tavalla yhdistänyt esim autojen valojuovia ja tähtiviiruja.

Tämä Live composite siis valottaa monta lyhyempää valotusta päällekkäin samaan raw-ruutuun. Näistä valotuksista jää näkyville edellistä valoisammat kohdat (lampulla valaistut). Esikatselu päivittyy kameran takanäytöllä aina tuon lyhyen valotuksen valmistuttua ja tulosta voi siinä tarkastella. Bulb-valotusta voi käyttää samoissa tilanteissa, mutta siinä vaarana on puhkipolttaminen jos suljin jää liian pitkäksi aikaa auki.

Tuo mökkikuva on ensimmäinen ruutu mitä tällä tavalla olen valottanut. Ja ainakin omasta mielestä toimi ihan ok. Säädin perusvalotuksen noin kaksi aukkoa alle valotusmittarin näyttämän. Silloin taivaaseen tulee kunnon sininen väri ja ympäristö jää tummaksi. Valaisin ensin yhden seinän. Tarkistin tuloksen kameran takana ja jatkoin sitten toisen seinän maalausta. Takanäytöltä näkee helposti paikat jotka on jääneet valaisematta, ja niihin voi sohia lampulla lisää valoa. Esimerkkikuvissa tuo osavalotus on ollut 0,5s – 1s. Kokonaisuudessaan valotusaikaa kuvilla on jotain yhden ja viiden minuutin väliltä (exif-tiedoissa näkyy vain tuo osavalotuksen kesto. Valotuksen aikana kello on näkyvissä näytöllä. Siitä näkee kokonaiskeston.)

Muita sovelluksia tälle ovat yleisesti sellaiset tilanteet missä jotakin ympäristöä vaaleampaa liikkuu jollain tavalla. Esim virtaava vesi näiden lisäksi. Itseltä jäi uudenvuoden raketit nyt kuvaamatta. Tällä olisi kyllä valottanut vaikka koko yön raketit yhteen ruutuun.

Tästä tekniikasta löytyy juttua myös esim Pekka Potkan ja Sulantoblogin kirjoittamana. Jos tuo oma selitykseni meni ihan ohi, niin Potkan sivulla oleva video ehkä selventää asiaa.

EDIT: Tuossa toinen versio mökkikuvasta, sekä kokeilua tähtiviiruista samalla tekniikalla. Tähtiviirukuvassa valotusta 47min. Sitten tyhjeni akku. Kirkas valo taustalla on nouseva kuu, jonka eteen tuli lopussa pilviharsoa.

Muotokuvia pajalta

Marraskuun salamatyöpajalla oli toisena mallina Ina. Harjoittelin hänen kanssaan paria hieman erilaista valaisua kasvojen osalta. Perusvalaisun nimi on perhosvalo. Nimi tulee nenän alla olevan varjon symmetrisestä muodosta. Alla olevat kuvat on otettu tuota perusvaloa hieman varioiden.
1a 1b

1. Valaisu on tehty yhdellä studiosalamalla valkoisen sateenvarjon läpi. Valo on suoraan mallin edessä ja melko korkealla, reilusti alaviistoon suunnattuna. Kuvan alareunan alapuolella on valkoinen heijastin vaakatasossa. Heijastin täyttää varjokohtia ja loiventaa kuvan kokonaiskontrastia.

2

2. Muuten sama kuin edellä, mutta tähän on lisätty taustavalo. Tausta on valaistu mallin vieressä olevalla studiosalamalla, jossa kiinni hunajakenno/gridi. Gridi tekee taustan keskelle valoisan alueen, jonka raja himmenee pehmeästi.

3

3. Mukaan on otettu kuvaajan pakollinen lisävaruste, eli VAWM (Voice Activated Wind Machine). Tuulikoneena on siis assari, joka heiluttelee levyheijastinta mallin vieressä (vrt. ulkokuvauksissa usein käytetty VALS, Voice Activated Lightstand). Heijastin piti laittaa tuon tuulettimen takia alemmas. Koska heijastin on kauempana, se vaihdettiin voimakkaammin heijastavaan hopeiseen väriin.

4

4. Kahteen viimeiseen kuvaan otettiin mukaan vielä lisää valoja mallin takapuolelle. Takana kaksi studiosalamaa hopeisen varjon kanssa symmetrisesti mallin molemmin puolin. Näillä tulee lisää valoa mallin kasvojen sivuille ja hiuksiin. Taustavaloa ei ole enää mukana, koska sopivan kokoiset valaisimet alkoivat loppua kesken. Monesta suunnasta tulevaa valoa on vielä korostettu kohtuullisen voimakkaalla käsittelyllä.

5

5. Valaisu sama kuin edellä. Käsittely hieman eri tyylillä.

Making of

Tässä vielä setuppikuva lopullisesta tilanteesta. Kiitos kaikille mukana olleille. Erityisesti upealle mallillemme!

Toscana

Teimme syyskuun alussa viikon mittaisen lomareissun Italiaan, Toscanan maakuntaan. Alueelta löytyy vanhoja kaupunkeja keskiajalta renesanssiin, sekä maaseudulta hienoja maisemia kumpuilevine viiniviljelmineen. Esimerkiksi Unescon maailmanperintökohteden listalta löytyy useampi kohteita tuolle alueelle. Tällaisiin kuuluvat mm. Sienan, Pisan ja Firenzen vanhat alueet joihin käytiin tutustumassa.

Pienet peilittömät kamerat ovat oikein sopivia reissukäyttöön. Ne kun eivät paina paljoa ja menevät parhaimmillaan lähes taskuun. Nyt kävi niin että kassiin jäi niin paljon tilaa Olympuksen E-M10:n jälkeen, että myös Canon-kalustoa lähti mukaan. Olympus on ollut minulla nyt kakkoskamerana, eikä kovin kattavaa optiikkavalikoimaa ole sille vielä hankittu. Mukana olivat siis Canon 7D + 17-50mm + 70-200mm ja Olympus OM-D E-M10 + 14-42 + vanha Tokina 28/2.8 manuaalilasi tilttiadapterilla. Se siitä kannettavuudesta sitten… Jokatapauksessa kaksi runkoa ja neljä objektiivia menivät ihan tavallisen kokoiseen laukkuun, koska Olympuksen setti on huomattavasti pienempi kokoinen.

Paras kamerahan on se joka on mukana. Niinpä kannoin Canon-settiä lähinnä autoillessa mukana ja M10 oli pienessä kassissa silloin kun kävelimme pitempiä matkoja kaupungissa. Mukanahan oli tietysti myös muita reppuja ja lastenrattaat, joten kannettavuudesta pisteet Olympukselle. Yhdistelmä oli kyllä ihan toimiva.

Alla muutama kuva maistiaisiksi. Lisää löytyy kolmesta eri setistä osoitteessa http://jt.galleria.fi/kuvat/Toscana+2014/

Kappeli Postimerkki Kahvilla Kapeita kujia Ponte Vecchio Kaari Duomo, Firenze Koriste Duomo, Firenze Daavid Kenkäkauppias Sinistä ja vihreää Viinitarha Siena Pikkukaupunki Vinci Vino Patsaita

Digifotomaraton 2014

Kuopion Kameraseura järjesti 13.-15.6.2014 perinteisen digifotomaraton-kilpailun 17. kerran. Kilpailussa on ajatuksena kuvata annetut aiheet tietyn ajan kuluessa ja annetussa järjestyksessä. Tällä kerralla valittavana oli normaali 6h/6 kuvaa -sarja ja lisäksi 48h/10 kuvaa -sarja. 6h sarjassa ei kuvankäsittely ollut sallittua vaan piti tyytyä kameran tuottamaan jpg-kuvaan. 48h -sarjassa käsittely oli sallittua, kuitenkin kaikki kuvan elementit piti kuvata kisan aikana.

SiiKasta mukana olimme minä sekä Ilkka. Molemmat 6h-sarjassa kuten muutamana edellisenäkin vuonna. Itse sijoituin ykköseksi! Ilkan sijoitus oli kuutonen. 48h -sarjan voitti Petri Damstén, Kuopio. Parhaana nuorena kuvaajana palkittiin Veera Moilanen, Iisalmi. Tuomaristossa oli pari tuttua nimeäkin mukana! 6h -sarjan aiheet, ja oma kuvasarjani alla:

1. Ei mitään pönötystä
2. Suurella sydämellä
3. Hashtag
4. Kasvuhakuisuus
5. Eurooppalaisin silmin
6. Olet tässä/olen tässä

Ei mitään pönötystä Suurella sydämellä Hashtag Kasvuhakuisuus Eurooppalaisin silmin Olet tässä/olen tässä

Lisätiedot kisasta löytyvät KKS:n nettisivuilta.. Allaolevasta videosta löytyvät molempien sarjojen parhaat pisteet saaneet kuvat aiheittain.

Pääpalkintona kummassakin sarjassa oli Olympuksen OM-D E-M10 -mikrojärkkäri. Kylläpä on Olympus saanut pieneen pakettiin kameransa sopimaan.