Tuo nykyinen suositus – 700 px pitkältä sivulta – tekee nykynäytöillä noin postimerkin kokoisia kuvia. Pystykuvien ei toki paljoa korkeampia tarvitse olla (850 px riittää, isompia pitää vieritellä), mutta näyttöjen levetessä 700 px vaakasuunnassa ei ole paljon, reilu kolmasosa tavallisimmista 1920-resoluutiosta. Serverit tuskin niin ahtaalla ovat, että tukehtuvat noin puolet isompiin kuviin?
Tähti- ja revontulikuvat on sitten Astrotracia testaillessa näpsittyjä, joten tarkennus yms saattaa olla vähän pielessä.
Kun tässä parin viikon sisään yöt pimenevät tarpeeksi, niin olisiko ketään kiinnostuneita käymään jossain pimeässä kuvaamassa tähtitaivasta? Seurantalaitekin on tilauksessa (tullee huomenna), joten pidemmätkin valotukset ovat mahdollisia muutenkin kuin laajakulmalla. Eikä tähtiviirujenkaan kuvaaminen ilman seurantaa ole ollenkaan huono ajatus.
Näin syksyllä Linnunrata on komeimmillaan, kun galaksin keskusta on suhteellisen lähellä horisonttia. Linnunrata onkin paras ns. wide field eli laajakulmakuvauskohde, pidemmille putkille löytyy sitten erinäisiä sumuja ja tähtijoukkoja, mutta niiden kuvaaminen on sitten hiukkasen vaikeampaa. Isoin vaatimus on lähinnä pimeä taivas, valosaaste syö tehokkaasti kontrastin kuvauskohteesta ilman erikoisfilttereitä.
Liitteenä pari Linnunratanäpsyä inspiraatiota antamaan.
Makrot on pääosin pinottuja.
Kävin Tarinaharjun metsässä samoilemassa (ja itikoiden buffettina). Reissusta syntyi tuollainen kuudentoista kuvan mittainen virtuaalikierros, jonka voi käydä katsomassa täällä.
Aloitusruutuna on Tarinan sairaalan piha, josta edetään syvemmälle metsään, kunnes päästään Patakukkulan läheisyyteen. Nuolia seuraamalla pääsee kierroksella eteenpäin, vihreä vie seuraavaan kuvaan ja tumman oranssi takaisinpäin.
Hä, onko?
Kesäkuun kuudennen päivän aamuna eli reilun viikon kuluttua sisäplaneetta Venus kulkee Auringon kiekon editse. Tämä on sikäli harvinainen tapahtuma, että seuraavaa kertaa saa odottaa yli sata vuotta.
Siilinjärven korkeudella Aurinko on edelleen horisontin alla ylikulun alkaessa ja täällä siitä päästään näkemään siis vain jälkimmäinen puolikas. Jos ylikulun haluaa nähdä/kuvata kokonaisuudessaa, joutuu lähtemään pohjoisimpaan Lappiin asti.
Alla kuvakaappaus Stellariumista, tuo horisontaalinen nollaviiva kuvastaa Siilinjärven horisonttia ja musta läiskä Auringon kiekossa on Venus. Kuvauspaikaksi pitäisi keksiä joku korkea paikka, jotta saataisiin esteetön näkyvyys koillishorisontiin asti.
Jos käy hyvä onni ja täällä on selkeää, niin tapahtumaa voi yrittää katsella kaukoputkella tai kiikareilla projisoimalla kuva vaalealle paperille. Toinen vaihtoehto on käyttää Baaderin Astrosolar-kalvoa (hintaa noin 25€ @ Teknofokus), joka kelpaa myös tapahtuman kuvaamiseen. Tavanomaisella 400 mm:n objektiivilla Venus on muutaman pikselin kokoinen kiekko, mutta ilmakehän rauhattomuus (seeing) syö joka tapauksessa resoluutiota huomattavasti.
Hannu Määttänen on koonnut hyvän tietopaketin Teknofokuksen sivuille, kannattaa vilkaista.
Ensimmäisenä puolisen gigapikseliä Siilinjärven Kemiran eli Yaran tehtaita. Zoomattava versio kuvasta.
Sitten Kuopion tori 2,7 gigapikselin tarkkuudella, tuo lukema on kyllä vähän harhaanjohtava koska se on noiden panoraaman kuution tahkojen yhteiskoko, mutta gigapikseliluokkaa kuva silti on. Zoomailtava osittainen pallopanoraama; ala-, taka- ja ylätahko panoraamasta vielä puuttuu, mutta ei siellä ole mitään nähtävää.
Ja kuten Uutis-vieteriä lukevat Siikalaiset varmaan huomasivat, niin olin kyseisen aviisin palveluksessa kuukauden ajan. Ennen lähtöäni tein pienoisen virtuaalikierroksen toimituksessa, käykää vilkaisemassa.
Ja viimeisenä tämä metsäpanoraama, johon poikkeuksellisesti käytin lyhyintä syväterävyysaluetta mihin kalusto pystyi. Kuvaa voi käydä pyörittelemässä täällä.
Eipä ole ennen joutunut yhtä paljon tappelemaan, säätämään, tekemään uusiksi ja turhautumaan kuvausprojektin kanssa. Tarkoituksena oli kuvata semmoinen about puolentoista gigapikselin panoraama tuolta Puijon tornista. Tuloksena oli tuo liitetty kuva, josta osia puuttuu ja joka resoluutiossakin jäi vähän alkuperäisestä teknisten ongelmien vuoksi.
Zoomailtava noin 630 megapikkelsin versio on tuolla nähtävillä. Neljä riviä siis pystykuvia 105-millisellä Nikkorilla, paikoitellen vähemmän.
Tökkäsin 11-millisen laajakulman väärinpäin 300-millisen telen nokalle ja otin kuvan jonkun kasvin lehdestä, vissiin kasvin solut erottuvat kuvassa:
Suurennuskerroin siis tuo otsakkeesa mainittu 27 (300mm/11mm), efektiivinen apertuuri lienee sadan tienoilla valohävikin ja kennon roskien terävyyden perusteella. Jos naapuri avasi ovensa valotuksen aikana niin kuvasta tuli tärähtänyt. Valaistu ledilampulla suoraan lehden takaa kun päivänvalo ei riittänyt alle kymmenen sekunnin valotuksiin.
Edit: alla vielä LCD-näytön antiglare-kalvosta kuva samalla kokoonpanolla, tuosta näkyy tuon kalvon kuoppaisuus.
