Tähti- ja revontulikuvat on sitten Astrotracia testaillessa näpsittyjä, joten tarkennus yms saattaa olla vähän pielessä.
SiiKa ry
Siilinjärven Kamerat ry
Extend
Tähti- ja revontulikuvat on sitten Astrotracia testaillessa näpsittyjä, joten tarkennus yms saattaa olla vähän pielessä.
Hyvä Janne! Sinähän olet varsinainen allround kuvaaja. Tähtitaivaan ilmestykset ovat hienoja, mutta eniten iski tyttö kissan kanssa.
Joopa, kannatti käydä Pikku-Marjan kesäpäivänä kuvaamassa, lämminhenkinen lapsi/eläinkuva tuloksena!
Ja kannatti poiketa kesällä Oinosenmäellä, ykkönen on oikein hyvä! Ötökkämakroilut miellyttävät myös, viimeistä tosin rajailisin tiukemmaksi taustan rauhoittamiseksi.
Viljapeltokuvassa vasemman reunan rakennus (turhan reunassa) joutaisi mielestäni pois.
11:n tukijalkapysäytyksessä on jotain jännää, olisipa bussi ajanut ohi heti jalankulkijan takana.
Kolmonen on kyllä niin dunnelmallinen, niin dunnelmallinen luontokuva!
Taivaskuvista pelkkiä tähtiä sisältävä miellyttää eniten. Mitähän kaikkea näemmekään, kun Janne saa seurantalaitteensa huippuvireeseen…
Eka kuva on tainut näyttäytyä jo aiemmin sivuilla. Siinä on edelleenkin liki doomsday-tunnelmaa, dramaattinen, ja kuvan normaalia kapeampi formaatti pelittää hyvin noiden vaakavyöhyke-elementtien kanssa. Maasumuvyöhykettä vasten piirtyvät yksittäiset puuhahmot yksityiskohtana jäntevöittävät lisää kuvaa. Number one meikeläiselle on tuo kolmosotos (nauru)lokin pojista, on kermakaikkisen keskikesäisen tunnelmallinen. Nätit yönsiniset värit ja valot. Naatiskelin kuvasta pitkään jo sunnuntain liimailutalkoissa (siis kuvasta naatiskelin, en liimasta 🙂 ) Voisi myydä vaikkapa jonkin lintulehden kansikuvaksi, kun tuonne kuvan yläosan ”vapaampaan” tilaan mahtuisi mainiosti lehden tekstiosuus.
Koirakuvassa lunkinnäköinen tessu on saatu laajakulmakuvassa (onko laajakulma?) irroitettua taustasta, ja onkohan siinä käytetty lisäksi jotakin muutakin jannemaista velmuilutekniikkaa? Tyttö ja kissa -kuva on tosi herkkis, hyvät ilmeet ja hyvät valot. Ohrapeltokuva on tekninen – huipputerävyyttä löytyy koko kuva-alalle edestä taustan pilviin saakka.
Kasikuva osoittaa miten paljon massaa avaruudestamme löytyy, kun polttoväliä pidentää. Ja hyvin näyttäisi seurantalaite toimivan. Kuvan oik. ylänurkkauksessa taitaa esiintyä samalla lähin naapurigalaksimme Andromeda.
Otusmakroista pitemmän korren vetäisee mun katsannossa eka kuva. Tasapainoinen sommittelu ja yhden (vihreän) värin yksinvaltaa.
Galaksikuva on itse asiassa ihan normaaliobjektiivilla otettu, antaa hyvän mittarin siitä kuinka isona tuo galaksi oikeastaan yötaivaalla näkyy (2-4 miljardin vuoden kuluessa se täyttää koko taivaan itse asiassa). Alareunassa näkyy pienempänä sitten vielä toinen galaksi.
Koirakuva on otettu Yashican 45-millisellä. Vilmiä siis.
Peltokuvaan änkesivät joko rakennukset tai tie, punainen mökki oli niistä pienempi paha. Vikaa makroa on rajattu jo jonkin verran joten tuo tausta on jäädäkseen.
Monipuolista kuvatarjontaa ja hienoja tilanteita! Kuva tyttö ja kissanpentu tekee suurimman vaikutuksen! En tiedä mikä siinä on, se on vaan hyvä valokuva. Ehkä valo, värit, oikeanlainen sommittelu ja sopiva aukon valinta. Ja tärkeimpänä tilanne ja tunnelma, joka vetoaa katsojaan.
Tähtitaivas galakseineen, viljapeltonäkymä, lude ja lokinpojat tulevat seuraavana.
Minä jo mietiskelin, että miten koirakuvassa nuo karvat voivat tuolta näyttää, siis ylimääräiset häiriökarvat. Mutta se olikin sitten filmin pintakoristelua!
Jännännäköinen tuo blurri!