Nyt kun taivas on taas pilvessä, niin onkin hyvä hetki tiirailla tähtikuvia.

Ensimmäinen kohde on komeetta Lovejoy eli c/2013 R1, joka tällä hetkellä majailee Otavan kauhan alapuolella. On sen verran kirkas että pimeällä paikalla näkyy paljain silmin ja näkyy koko yön ajan vielä. Tämä on kuvattu viime yönä 300-millin optiikalla ja seurantaa käyttäen; kuva on koostettu 38 puolen minuutin mittaisesta valotuksesta.

Sitten ihastellaan Kuuta 900-millin mittaisen linssikaukoputken läpi. Täysikuun kuvaan on lisätty saturaatiota, joka kertookin meille Kuun koostumuksesta. Sinisillä alueilla on enemmän titaania kuin muualla. Täysikuu on vähän tylsä kohde, joten pitihän sen eteen sommitella jotain. Kuu on sen verran kirkas kohde jotta seurantaa ei tarvita.

Orionin vyön ja ”miekan” alueella on kaikenlaista mielenkiintoista kuvattavaa. Alhaalla keskellä on Orionin suuri kaasusumu, ylhäällä vasemmalla punamusta Hevosenpääsumu ja Liekkisumu siitä edelleen ylös vasemmalle. Kuvan keskellä oleva keltainen möhnä johtuu huonoista kalibrointiruuduista, noilla kalibrointiruuduilla poistetaan objektiivin vinjetointi ennen kontrastin nostoa. Tämä kuvakentän valoisuuden tasoittaminen on ensisijaisen tärkeää, koska kohteet raakakuvassa ennen käsittelyä juuri ja juuri erottuvat taustataivaasta. Nuo ohuet valoviirut ovat satelliittien jälkeensä jättämiä, taivaalla on melkoisesti ruuhkaa.

Tämä on kuvattu myös 300-millin mittaisella optiikalla seurantaa käyttäen. Kuvia on pinottu 45 kappaletta, myöskin puolen minuutin mittaisia valotuksia. Valotusten pituuksia rajoittaa lähinnä seurannan tarkkuus, jos seurantasysteemin akseli ei osoita taivaannapaan (taivaannavan ympäri tähtitaivas näyttää pyörivän, se on siinä Pohjantähden vieressä), tulee tähdistä viiruja pidemmillä valotuksilla. Huonostikin kalibroitu seuranta on parempi kuin ei mitään, ilman seurantaa tähdet viiruuntuisivat jo noin sekunnissa näillä polttoväleillä.

Niin sanottu pikku-Otava eli Seulaset on varmaan useimmille taivaantarkkailijoille tuttu kohde. Kyseessä on nuori tähtijoukko, jonka tähtien ympärillä on edelleen hienojakoista pölyä tai kaasua, joka heijastaa kuumien sinisten tähtien valoa edelleen. Seulasten lähettyvillä on myös punaisenvärinen emissiosumu nimeltään Kalifornia-sumu, jonka vetykaasu säteilee valoa lähellä olevan kirkkaan tähden takia. Sumu on etäisesti Kalifornian osavaltion muotoinen, siitä nimikin. Kuvassa näkyy myös hennosti tähtienvälistä pölyä eli pimeitä sumuja – varsinkin kuvan keskellä.

Tämä kuva on kasattu 50 valotuksesta ja polttoväli oli vain 105 milliä eli kyseessä on varsin laaja-alainen kohde taivaalla.

Komeetta ISON saattaa olla osalle seuralaisista jo ennestään tuttu, niin paljon sitä on hypetetty mediassa. Harmillisesti se vain on ollut vähän huonosti näkösällä, komeetta kun on noussut taivaalle vasta aamuyöstä. Kirkas punainen ”tähti” on Mars ja sininen tähti on vastaavasti Leijonan tähdistön kirkkain tähti Regulus. Koska pihapuut ja pilvet alkoivat kuumottelemaan kuvaajaa, on tässä tyydytty kolmeenkymmeneen kappaleeseen 15 sekunnin mittaisia valotuksia. Komeetta on kuvan keskellä, vähän keskikohdasta ylävasemmalle; alaoikean oranssi tuhnu on pihan koivuja.

Polttoväli oli sama 300mm kuin ensimmäisessä komeettakuvassakin, kohteiden näennäistä koko on näin helppo verrata.