Merja kirjoitteli taannoin noista FIAP-kisoista. Tässä jatkoksi omaa juttuani.
Aloitin viime syksynä lähettelemään kuvia näihin kansainvälisiin kisoihin/valokuvanäyttelyihin. Nämä kisat ovat siis kansainvälisen kattojärjestön FIAP:n suojeluksessa, ja näyttelyistä yleisesti kerätään hyväksyntöjä sekä oikein hyvillä kuvilla on mahdollista saada mitaleja ja muita palkintoja. Riittävästä määrästä läpäisyjä voi sitten hakea henkilökohtaista arvonimeä. Näistä ensimmäinen taso on nimeltään AFIAP.
Tällä hetkellä kisoja on takana seitsemän, joista näyttelyhyväksyntöjä on tullut yhteensä kymmenellä eri kuvalla. Kaikenkaikkiaan näitä hyväksyntöjä on tällä hetkellä 35kpl viidestä eri maasta. Lista täydentyi tällä viikolla reippaasti, kun Itävallasta tipahti 24 hyväksyntää yhdellä kertaa. Näistä printtikuvilla tuli kymmenen. Tuota AFIAP-hyväksyntää varten on nyt siis ensimmäinen vaatimus täytetty noilla printtikuvilla. Huonoin saavutus tähän saakka on tullut Australiasta, joka jäi vaille yhtäkään hyväksyntää. Vielä tarvitaan sitten yhdeksän näyttelyä, kolme uutta maata, viisi hyväksyntää ja läpäisyjä viidellä uudella kuvalla. Onhan tuossa tekemistä vielä.
Koska noista FIAP-kisoista pyydetään maksua ja kuviakin voi laittaa kerrallaan rajallisen määrän, olen laittanut kuvia myös One Eyeland -galleriaan hieman testimielessä (ilmainen). One Eyeland-kuvat menevät kuratoinnin läpi ja jossain määrin tuo saattaa korreloida FIAP-läpäisyn kanssa. Itselläkin löytyy tähän poikkeuksia kumpaankin suuntaan. Tuo postimerkki muuten valittiin ”päivän kuvaksi” muutama viikko sitten.
Tähän mennessä hyväksyntöjä saaneet kuvat tässä alla:
Hyvää vauhtia näkyy AFIAP-titteli Jarkolla lähestyvän, hienoa! Tämä ei tietysti mikään yllätys ole, kuten nuo menestyneet kuvatkin kertovat! Samoin taitaa Merjalla AFIAP-titteli olla lähellä! Naapurissahan on Damstenin Petrillä jo peräti EFIAP kasassa!
Itse olen vieläkin empätiijä-linjalla, vaikka jonkun kerran lähtö on (melko) lähellä ollutkin.
Parin kuukauden ajan testailin aktiivisesti OneEyelandin kuratointiseulaa – ihan mielenkiintoista toimintaa. Pääsin 42 läpäisyllä suomalaisten amatöörien keulapaikalle (18. amatöörisija maailmanlaajuisesti). Maksoin systeemiin sen verran (n. kympin), että saa lähettää enemmänkin kuin viisi kuvaa kerrallaan/päivässä. Pariin viime kuukauteen ei ole tullut lisää kuvia läheteltyä, mutta pitäneekö taas aktivoitua, kun näkyy Damsten lähestyvän.
OneEyelandin tuomaristossa näyttää olevan monen linjan kuratoijia, joskin vahvasti manipuloidut kuvat näyttävät olevan enemmistönä hyväksytyissä. Karppisen Antti on saanut 85 läpäisyä ja on suomalaisten ammattilaisten listalla toisena, ykkösenä on joku kerta TV:stäkin tuttu Mikko Lagerstedt 119 läpäisyllään.
Edullisena systeeminä OneEyeland on mielestäni ihan hyvä foorumi kokeilla ”rajojaan”, suosittelen yrittämään mukaan galleriaan!
Itse henkilökohtaisesti en ole tittelien enkä myöskään OneEyelandin kokeilemisesta vähimmässäkään määrin kiinnostunut. Mutta se on vain yksi henkilökohtainen mielipide eikä sen pidä antaa kenenkään muun mielenkiintoa tai intoa laimentaa vaan periaatteella jokaiselle jotain. Jarkolla on useita niin kekseliäitä ja hienoja valokuvia, etten ihmettele menestystä lainkaan vaan toivotan onnea matkaan. Kyllä tämäkin menestyminen jo melko lyhyessä ajassa kannustaa ja motivoi varmasti.
OneEyelandin galleroista voi tarkastella esimerkiksi sitä, missä tämä valokuvaus maailmalla nykyään menee. Ja Ilkan kuvista aivan samat sanat kuin em. Sekä sanottakoon vielä, että Ilkan paneutumista ja tinkimätöntä asennetta kuvaamiseen olen ihaillut aina, kuvista puhumattakaan!
Omalta kannalta otan nuo FIAP-kisat eräänlaisena omana projektinaan. Tuolle AFIAP:lle kun on asetettu tarkat vaatimukset niin omaa edistystä voi sitä vasten seurata helposti. Isompana pointtina itsellä on se että näkee miten omat kuvat uppoavat erilaiseen yleisöön. Tuo titteli on sitten bonusta, ja merkkinä siitä että projekti on tehty. Matkanteko merkkaa enemmän kuin päämäärä. Kisoista muuten lähetetään usein näyttelyluettelot kaikille hyväksyntöjä saaneille. Paras luettelo tähän mennessä on ollut kovakantinen sidottu kirja, jossa n. 200 sivua hienoja kuvia laadukkaasti painettuna.
One Eyelandissa on ihan totta että tietyn tyyliset kuvat uppoavat sinne paremmin kuin muut. Ja kuvankäsittelyllä/viimeistelyllä on paljon merkitystä. Noissa FIAP-kisoissa on muuten aika useassa erikseen ”Nature”-sarja. Siinä rajoitukset kuvankäsittelyyn ja järjestettyihin tilanteisiin ovat tiukat. Suurinpiirtein samaa luokkaa kuin esim Vuoden luontokuva-kisassa.
Kyllä, ihan mielenkiintoinen tämä FIAP-projekti! Ja monipuolista valokuvaahan siellä One Eyessä on, mielenkiintoisia kuvia löytyy paljon. Osa kuvista on kirjaimellisesti melko värikkäitä sekä tietynlaisella ”staililla käsiteltyjä, edustavat tavallaan omanlaistaan tyylisuuntaa.
Jep, eipä tosiaan enää minultakaan puutu paljoa tuosta AFIAP-arvonimestä. Sääntö kuitenkin on, että arvonimeä voi hakea vasta vuoden kuluttua ensimmäisestä Fiap-läpäisystä, vaikka kaikki muut kriteerit täyttyisivätkin tämän kevään aikana en voi laittaa hakemusta kuin vasta ensi keväänä, joten vielä odotuttaa tuo arvonimi, hyvää kannattaa kuitenkin odottaa. Kun se AFIAP sitten tulee, niin lupaan tarjota seuralaisille pullakahvit jossakin kuvankatselussa. Taidetaan olla sitten Jarkon kanssa ensimmäiset ”kansainväliset” siikalaiset tässä FIAP-sarjassa 🙂
Ja jos Jarkkokin tarttuu ”tarjoiluhaasteeseen”, niin johan tuplasti herkutellaan!
FIAP ja YksiSilmäMaa ovat minulle vieraita asioita, joten se niistä. Paria sarjan kuvaa lukuunottamatta muut Jarkon kuvat olen nähnytkin jo aiemmin. Oivaltavia, taitavia ja teknisesti tasokkaita kaikki tyynni. Ei ihme, että ovat läpäisyn saaneita. Menestystä vaan myös jatkoon!