…valokuvassa, niin yleensä tosiaankin kokonaisuus on tylsempi, kuin jotenkin muuten sommiteltuna.
Ainahan hyviinkin sääntöihin on poikkeuksia. Mielestäni kuvan kokoon verrattuna suurialainen kohde, jos se vielä sisältää symmetriaa, sopii keskelle asemoitavaksi paremmin. Yritänpä löytää jotain esimerkkiä…
Terve Ilkka.
Se on tuo valokuvaus kuin polkupyörällä ajo. Ensiksi opetellaan pysymään pystyssä perussääntöjä noudattaen. Kun tämä on opittu, voidaan jo ajaa vapaammin vaikkapa yhdellä kädellä, kuitenkin turvallisesti. sama se on kuvauksessakin. Kun huomiopisteet ja säännöt ovat opeteltu, voidan niitä hallitusti rikkoa.
Sitä en tiedä, että onko rikkomisen suuruus suhteessa taiteellisuuden määrään..!!??
Mutta tasapainoinen jännitystä sisältävä kuva, jossa pienet valon aiheuttamat tähdet jalkojen kohdalla korostavat jännityksen tuntua… kestääkö pinta??
seppo
Jeps, kyllä tosiaankin makrokuvasta katsellen on jännittävää tuo pintajännitys. Ja se vauhti, millä vesimittari huitelee hallitusti tuon jännityksen varassa…ihmeellisiä juttuja luonto täynnä. Nöyränä piti kuvaajan olla tämänkin ilmiön edessä, ojan/puron pohjalla, kamera melkein vettä viistäen. Olen ennen luullut, että vesimittarit olisivat erittäin vaikeita kuvattavia, mutta kun ajan kanssa totutti ne olemassaoloonsa, niin homma helpottui oleelisesti alkutilanteeseen verrattuna. Veikeä pikkupeto!