Maaliskuun alussa Turussa käväistessä tuli tehtyä iltakävely Aurajoen varressa pokkarin kera. Ylläolevat kuvat olivat näytillä vuosikokouksen kuvakatselussa, jossa kuvat näkyivät näytöllä jotenkin tukkoisina. Ilmeisesti häikkää oman näyttöni säädöissä, joten mitenhän nämä nyt näkyvät näytöillänne.
Kävelyllä tuli testailtua, miten Nikonin V2 pelittäisi katukuvauksessa iltavaloissa. Eipä pystynyt nostelemaan herkkyyttä juurikaan yli iso 400:n ja noillakin arvoilla kuviin jäi kohinaa Lightroomin kohinanpoistojen jälkeenkin, kun yritti availla kuvien varjoalueita. Parempaan kohinanpoistoon pystyvä kuvankäsittelyohjelma saisi varmaankin runnottua tuonkin kohinan pois, tai sitten vaan pitäisi osata pyöritellä Lightroomia paremmin. Etuna oli tietysti se, että syvyysterävyyttä sai pokkarilla kuviin mukaan semminkin, kun jalustaa ei ollut mukana ja käytettävissä. Mutta kaikkiaan yllättävän kelpoja (kotialbumi)kuvia pikkukameralla saa taltioiduksi noissakin pimeyksissä.
Matkalla tuli majoituttua toviksi hämärähommiin uuden Myllysillan alle, kun sillan metallikannessa loimottivat urbaanit revontulet. Noiden valojen tähtäilyjen tuloksia on nähtävillä noissa yllä olevissa kuvissa.
Nyt löytyy sävyjä eri lailla kuin kuvankatselussa, kun työpaikan näytöllä katselen.
Joopa, kyllä katselu-TV oli liian jyrkkänä näissä kuvissa, paremmin on sävyjä nähtävissä nyt! Minun suosikikseni nousikin tuo fillarikuva, joka on tosi onnistunut, etenkin kun Markun kertomuksen kuvausolosuhteista muistaa.
Pokkarilla on paikkansa ja aikansa, sen tämä sarja hyvin kertoo! Kiitos, Markku!
Erittäin hyvää, kelpoa parempaa jälkeä! Kekseliäs ja osaava kuvaaja saa taianomaisia kuvia aikaiseksi taskukamerallakin. Nämä ovat visuaalisesti paljon mielenkiintoisempia kuin useimmat ns. oikeat revontulikuvat. Markku, olet oikea hämärämies!