Tapsa 24.7.2011
Eilen, Mikko Hietaharjun esityksen jälkeen, lupasin laittaa foorumille kuvan Pentax K-5:en USKOMATTOMAN pienestä kohinasta:) Ylempi kuva ISO 25600.
Tunnukseni toimivat vielä joten arvelin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja seurata Jonnun esimerkkiä.
Idea esittäytymisestä on oikein hyvä, oikeastaan loistava.
Tuolla Kuvagalleriassa on joidenkin jäsenten henkilökuvia, galleriakuvat ovat jonnekin kadonneet?
Minun kuvani poistettiin pyynnöstäni kun kuvaani käytettiin asiattomissa yhteyksissä viime keväänä.
Ihan kaikella lämmöllä ja ystävyydellä Ilkka, puheenjohtaja Ilkka Kokkosen henkilökuva puuttuu!
Ja muutaman muunkin aktiivin henkilökuva.
Jääräpää Tapsa
PS. Muotokuvani on vuoden luontokuva-kilpailun lintusarjassa kakkoseksi tulleen Kari Järviluodon ottama,
en inhoa luontokuvaajia / -kuvausta.
…tuo otsan puhkipalaminen häiritsee. Silmälaseissa näkyy heijastumia ja oikean käden kroppaaminen juuri hihan jälkeen häiritsee kuten tyhjästä tulevat sormet vasemmassa kyynärpäässä ja mallin silmätkin harittaa ihan minne sattuu.
Muuten mukava mies … vaikka kuula-/jääräpää onkin.
Kaikella vuosien tuomalla ystävyydellä
-hp
Puhdasotsaisuus voi joskus johtaa puhki- ja/tai loppuunpalamiseen. Nuama näkkyy ja se riittää muotokuvan kriteeriksi.
”Etupenkiltä lasin läpi lennettyäni
olin pyörinyt piennarta pitkin.
Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni
Minä oksensin verta ja itkin
Tässä naamassa arpikin kaunistus olisi
Ja hampaat voi uusiksi laittaa.”
Teuvo, Maanteiden kuningas.
Tuntuu, että kun joka paikassa on seura-asioissa suuna, päänä, niin kaikkihan varmasti minut tuntevat. Mutta toisaalta, tällaisen uusien jäsenten ”tulvan” aikana asia on toisinkin. Kun mietin, niin tällä hetkellä on montakin seuralaista, joiden kanssa en ole vielä ollut naamakontaktissa.
Toisaalta, uskaltaneeko näin hyvin jatkunutta jäsenkehitystä vaarantaa moisen potrettikuvan julkistamisella. Sitäpä sietää hekten analysoida!
Analysoin hetken jos toisenkin…
Jäsenkehitys ja voitto piirikisasta!
Mihin se valokuvausharrastus jäi..? Oliko seuran toiminnan tarkoitus kehittyä suurimmaksi seuraksi, joka vuodesta toiseen hakkaa muut seurat ammattikuvilla, vai kenties edistää valokuvausta harrastuksena?
Miksi pitää olla parempi kuin muut, miksi pitää ottaa toisistaan parempia kuvia? Miksi kuvien pitää olla tietynlaisia, tai miksi niiden pitää olla ”ammattimaisesti” oikein rajattuja, sommiteltuja tai kuvausteknisesti muuten vaan ”oikeanlaisia”? Eikö vois vaan antaa kuvan puhua?
Olen ollut näkymätön, mutta silti lukenut sivuja päivittäin ja olen huomannut, että tänne kun kuvansa laittaa, niin kommentit on aika nopeasti varsinkin seuran ylimmältä taholta juurikin sitä kritiikkiä, et ”häiritsee toi oksa”, ”parempi ois jo rajaisit enemmän ja paremmin” ja henkilökohtaiset palautteet mm. ”en ymmärrä tämän kuvan tarkoitusta” tai ”oiskohan nyt kennon puhdistuksen paikka.” Se ei kannusta laittamaan kuviaan jakoon. Jos kuvasta ei näe muuta kuin virheitä, niin jotain on pahasti vialla. Olen huomioinut myös sen, että seuran ”hyvien” tai muuten vaan ”suosittujen” kuvaajien kuvissa ylin taho harvoin virheitä näkee. Ihmetystä herätti myös se, että sama kuva sai eri tilanteissa ylimmän tahon haukut ja vuolaat kehut… Herää kysymys, et mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?
Koen että tämän vuoden jäsenmaksuni on mennyt ihan harakoille. Seura ei ole tarjonnut minulle valokuvauksen harrastajana muuta, kuin pelkoa ladata kuvia tänne sivulle. Kamera on laulanut ihan huolella kokoajan, ja hyviä kuvia on tullut. Mutta suoraan sanoen en halua kuulla itseäni miellyttävistä kuvista sitä, et olisit voinut rajata tai sommitella vähän paremmin.
Jäsenkehityksen nousua ja uutta jäsenennätystä laskiessa kannattaa huomioida myös miinuspisteet.
Tää oli tässä, terve ja kiitos kaloista.
Mihin se valokuvausharrastus jäi, kysyy Antti kritiikkisävyyn, ja ikäänkuin rinnastaa kokemaansa harrastuksen puutteeseen jäsenkehityksen ja piirikisavoiton…
Voi kai sen noinkin kääntää jollain logiikalla…
Itse kyllä näkisin, että juuri nuo kritisoidut asiat ovat vahvoina todisteina juurikin siitä valokuvausharrastuksesta, vahvasta ja elävästä valokuvausharrastuksesta joukossamme. Piirikisaan lähti ihan vapaaehtoisuuden pohjalta kuvia yli 20 seuralaiselta yli 250 kuvaa, se jos mikä on mielestäni hyvä todiste vahvasta valokuvausharrastuksesta. Olihan siellä kuvia kahdelta ammattilaiseltakin ja kenties jotkut heidän kisakuvistaan ovat jossain myytävänäkin, en tiedä…tämä ei kuitenkaan mielestäni hetkauta kokonaisuutta mihinkään seuraharrastamisen linjoilta.
Ja sitten jäsenkehitys…taaskin näen positiivisen jäsenkehityksen kulkevan aika lineaarisesti valokuvausharrastuksen käyrän kanssa!
”Miksi pitää olla parempi kuin muut, miksi pitää ottaa toisistaan parempia kuvia? Miksi kuvien pitää olla tietynlaisia, tai miksi niiden pitää olla “ammattimaisesti” oikein rajattuja, sommiteltuja tai kuvausteknisesti muuten vaan “oikeanlaisia”? Eikö vois vaan antaa kuvan puhua?”
Osavastauksena tähän kysymyssarjaan ote toimintasuunnitelmamme alusta, lähinnä koskien valokuvaustaitojen kehittymistä (ja yleensä taitojen kehittyminen tukee harrastuneisuutta):
”Toiminnassaan Siilinjärven Kamerat ry. pyrkii tukemaan kaikkien jäseniensä valokuvausharrastusta sekä heidän valokuvaustaitojensa kehittymistä. Tähän seura tarjoaa mahdollisuuksia mm. järjestämällä valokuvaukseen liittyvää koulutusta, yhteisiä kuvausretkiä ja kuvankatseluiltoja.
Seuran nettisivuilla pidetään yhteyttä seuralaisten kesken, annetaan rakentavaa kritiikkiä jäsenten sinne näytteille asettamista kuvista, vaihdetaan mielipiteitä, sekä neuvotaan kysyjiä kaikessa valokuvaukseen liittyvässä.”
Tämä kaikki oli kevätkokouksessa julkisesti esitettynä ja keskustelun sekä parannusehdotusten alla. Eikö kannattaisi olla paikalla siellä, missä asioihin kätevimmin vaikutetaan.
Tokihan kytkimen nosto ja näyttävät revitysjäljetkin saattavat kehitystä aikaan saada, mutta eihän se enää sitä revittelijän asemaa auta.
Kilpailu vie myös kehitystä eteenpäin, evoluutiosta aina harrastustoimintaan. Toki voidaan pohtia, missä määrin sitä harrastustoiminnassa tarvitaan. Toisaalta, jokaisella on vapaus tehdä omat yksilölliset ratkaisunsa osanoton suhteen. Ja jos käy nytkin Artsissa katsomassa kilpailutoiminnan hedelmää, niin…taiteellista herrastuneisuutta siellä aistii hyvän näyttelyn muodossa
Taidan kirjoittaa myöhemmin tuosta kuvien kritisoinnista ihan oman juttunsa mielipidekysymyksineen.
Lopuksi ihmettelevä kommentti latauspelostasi. Kun ilahduttavasti uudelleen liityit joukkoomme, niin laitoit mielenkiintoisen kännykkäkameralla kuvaamasi sarjan näkyville. En lähtenyt sitä postausta nyt etsimään, mutta muistelen vahvasti, että se sai pelkästään kehuja ja myönteisiä kommentteja osakseen.
Mutta jos et yleensäkään kritiikistä (termi siis ilman arvoväritystä) tykkää, niin helppoahan olisi kirjoittaa, että postaamasi kuvat haluat vain jakaa seuralaisten katsottaviksi ilman kommentointia. Uskoisin, että kaikki sitä toivomusta täällä kunnioittaisivat! Että paina toki jarrua ja pakita vähän! Kyllä se siitä!
Tätä ”posahdusta” minä tässä olen odotellut jo pidemmän aikaa. Tästä minä vaisusti varoittelin kommentissani 2.2.2011 postaukseen;” Hyvin menee, mutta menköön”. Uskon kuitenkin, että railakkaasta mielipiteenvaihdosta seuraa hyvää, kuin rajuilman jälkeen raikastunut puhdas ilma. Isoon joukkoon mahtuu paljon erilaisuutta, mikä on pelkästään hyvä, monipuolisia ideoita, erilaisia näkemyksiä ja erilaisia tapoja nähdä kameran etsimen läpi. Paljon eri aiheisia kuvia, erilailla toteutettuna: luonnosta, maisemista, tilanteista, elämästä, ihmisistä, kukista ja kärpäsistä…
Tietyt kameran tekniset jutut ja valokuvauksen lainalaisuudet on(lienee) hyvä osata, asettelun hienosäädöt ja perspektiivin hallinta – ja sitten voi rikkoa niitä suunnitellusti ja ”hallitusti” – oman taiteellisen näkemyksensä mukaan. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja yritetään kannustaa ja opastaa jokaista kehittämän omaa vahvuuttaan. Ei ole vain yhtä tapaa luoda upea kuva. Useinkin katsellessani kuuluisuutta saaneiden kuvataiteilijoiden teoksia, en osaa nähdä niissä mitään ihmeellistä. Joskus jopa mietin, että onkohan tuossakin hymistelevässä arvostelussa kysymksessä ns. Keisarin uudet vaatteet – tapaus. Minä tosin katson maallikon silmin, ilman suuria opintoja.
Saiskos sen KUUKAUDENVALOKUVA-kilvan mitenkään uudelleen toimimaan. Siihen voisi jokainen lähettää kuvansa, siis se ujompikin ja siinä jokainen jäsen voi myöskin vaikuttaa voittajaan äänestämällä oman näkemyksensä mukaista parasta kuvaa!
”Laki ollos itsellesi.
Mieti, mik’ on sulle hyvä,
tuumi, mik’ on sulle paha,
ruma sulle, kaunis sulle:
ole maailma omasi.
Iske itsesi kipunat
yltä, alta, kaikkialta,
enin taistosta elämän.”
(Eino Leino)
Eli, eikun eteenpäin iloisin mielin, en tosin tule pikku-jouluun, ei ole protesti, vaan olen töissä tiukasti koko pitkän illan!
Taiteella ei voi kilpailla. Luovuudelle ei ole sääntöjä. Jos niille tulee säännöt on silloin myös määritelty mikä on oikein ja mikä väärin. Eikä se enää ole luovuutta vaan pyrkimys toteuttaa mahdollisimman hyvin annetut ohjeet. Se joka ne parhaiten toteuttaa on voittaja. Tai ainakin parhaiden joukossa.
Vasta ajan julma siivilä erottelee ne teokset jotka jäävät elämään niistä jotka menehtyvät. Siksi kaikkea luovuutta on kannustettava tasapuolisesti.
Olen aika kauan ollut aktiivijäsenenä organisoimassa kaikenlaisia juttuja kameraseurassa. Jotkut niistä ovat jääneet elämään ja jotkut kuolleet pois. Tähän pohjautuen tein Ilkalle muutamia kehitysehdotuksia. Ne painottuvat uusien sekä hieman aikaa harrastaneiden ohjaukseen ja koulutukseen. Jos Ilkka katsoo ne mielekkäiksi niin hän tarvitsee tuekseen tiimin. Töitä on tehtäväksi kaikille käsille.
Terve Tapsa.
Olen tässä haeskellu osotetta mihin savumerkkejä laittais,mutta huonosti löytäny.(löytännä på savo)
Viärin oot kirijottanna itekkii tuossa alussa ku pitäs rustata jotta ”taitteella ee voe kilipailla” tai jottai tuohon suuntaan.. Ee tuo kieljtaeto kartu ku Jalmar on luopunna kieljkurssin pitämisestä..
Mutta tervehys vuonolta kuitenki ja mukavaa kevättä, kaikille..