Auringonlaskuja ja muita kliseitä.
Eipä hirveästi ollut kelejä, niin tähtikuvat jäivät aika vähälukuisiksi.
Ensimmäisessä kuvassa Orionin tähdistö melkein kokonaan, siellä on paljon mielenkiintoista sumumateriaalia kuvattavaksi. Barnardin looppi on tuo kaikkein iso punainen pylpyrä tuossa, tarpeeksi pitkään valottamalla se paljastuu kokoympyräksi.
Seuraavana Ville kuvaamassa muistaakseni supernovaa. Samalta illalta sitten Seulaset ja Seulasten ympäristön himmeää sumumössöä.
Sitteno nkin pitkä väli seuraavaan sumukuvaan, mutta Sielusumu siellä on kuvattuna. Kuten näkyy niin sumumaisten kohteiden saaminen kuvaan voi olla vaikeaa, koska kameran esikatselukuva on yhtä tyhjän kanssa. Vieressä olisi vielä Sydänsumu, mutta siitä ei näy kuin vähän reunaa.
Sitten kuunsirppi, kuvattu kaukoputken, okulaarin ja makro-objektiivin muodostaman ketjun läpi. Se oli melkoinen viritys se.
Loput tähtikuvat onkin tähtirantuja kun ei tule enää pimeää. No, on siellä revontuliakin mukana, ne näkyivät tuossa pääsiäisenä.
Onpa rasittava kuvasarja, todella rasittava! Kun pitäisi niin monta kuvaa kehua, että ihan kehtuuttaa! Kohta valmis ammattilainen, ja sen huomaa! Viivakoodimetsä taitaa olla tähän mennessä alan paras esitys, on todella onnistunut kaikin puolin.
Jonossa menossa, hyvin bongattu tilanne, jota voi tulkita monella tavalla, tykkään!
Mainio huumori-isku nimeämisellään on kuvapari harmaasuotimien kanssa, toisen tultua esiin piti ihan ääneen hörötellä! Ensimmäinen on visuaalisesti hieno!
Lasiseinää & Ovi ja rappuset ovat hienoja sommitelmia väreineen, kaikkineen.
Kuuviritelmä on onnistunut, ei näihin hyviin kuukuviin kyllästy!
Tähtiviiruilut (sekä muutkin taivastutkimukset) miellyttävät myös kaikki, ja savukuvat samoin, etenkin pienimuotoinen kasvotutkielma.
Kiitos jakamisesta ja jaksamisesta, vaikka kyllähän tuossa koulutuksen vaiheessa jaksaa pitääkin, ei se taito laiskalle kerry!
Tuosta revon heijastuksesta vielä, millainen tekniikka siinä oli käytössä, yhdellä vai useammalla valotuksella jne…?
Repoheijastus on kolmen kuvan panoraama, ei sen kummempaa kikkailua.
Hyviä kuvia kaikki, ei voi moittia. Mieleisin on jonossa menossa. Siinä on jotain pientä ja pieteettistä ja samalla syvää oivallusta. Hienoja
Jees, ehdottomasti Laatua koko hengästyttävä rivistö. Kyllä noista on helppo antaa pointsit joka kuvasta. Viivakoodimetsä ja Siilinlahden jääulappamaisemat ovat hienoja. Taivasnäkymistä saa osaavissa käsissä irti näköjään uutta piristystä perinteisempien tähtisikermien lisukkeiksi – Huimaus- ja molempia Rantui-kuvia tarkoitan. Jonossa on näppärä hoksaus samoin kuvan 11 kaatuva männikkö. Tuosta metsäkuvasta kun ei pilkottaisi esiin taustan horisonttilinja niin kuva olisi vieläkin enemmän ”aivoja vääntävä”. Arkkittehtuurikuvista pidän myös, varsinkin noista ikkunapintoja ja niiden pintaheijastumia esittävistä. Harmaasuodin piirtää vedenpinnat ja piippujen savuvanat nautittavan untuvaisiksi maisemakuvien osaksi. Maiju-kuva on hienon erilainen kasvotutkielma. Kuvat 33 ja 34 ovat megahienoja taivasmaisema- ja revontulikuvia. Tyylikkäistä repolaiskuvista on muodostunut Jannen oma tavaramerkki. Tuo kolmekolmonen on ihan maaginen otos sommmitteluineen, väreineen, kaikkineen. Niin kuin jo edellä todettu, kokonaisuudessaan hieno kuvasarja.