Pakko on nyt minunkin laittaa tänne edes muutama kuva. Kuvankatselussa en ole pitkään aikaan ehtinyt käydä muiden kiireiden takia, mutta en ole kyllä paljon ehtinyt kuvaamaankaan. Nyt kun jäätkin järvistä ovat lähteneet ja lokit kirkuvat rannoilla on taas ihan kiva ulos vääntäytyä kamera kainalossa. Tässäpä teille nyt sitten vaikkapa näitä lokkeja.
Tästä sarjasta tykkään, kehitys näyttää olevan hyvällä mallilla etenkin kun ottaa huomioon miten vähän olet vasta kuvannut!
Ensimmäisessä taitaa tarkennus olla väärässä päässä, mutta heijastukset on hienot koska ne eivät riko linnun heijastusta, hyvä! Ehken rajaisin oikealta pois että musta laikku häviäisi.
Erityiseksi suosikiksi nousee kakkoskuva, hyvät pärskeet ja hieno valo. Kuvaaja on ollut oikeaan aikaan liikenteessä. Aaltojen viivat tuovat rytmiä ja elo taustaan, syväterävyyttä tosin saisi olla enemmän että kaikki pärskeet olisivat tarkkoja, mutta varmaankaan ei noin nopeassa tilanteessa kerkeä säätämään?
Neljäs kuva on myöskin hyvä, hieno tausta ja vesitipat kirsikkana kakun päällä. Usein vesilintu kuvissa kannattaa pyrkiä veden tasoon mahdollisimman alas, tässä sarjassa on selvästi haettu heijastuksia mukaan jolloin pieni yläviisto toimii hyvin.
Huh, tulipas litania.
-Ville
Hieno sarja on. Kolmonen nousee puolestaan minun suosikiksesi.
Naurulokkeja onkin nyt kivasti liikkeellä eilen Sammakkolammella on muutama kymmen niitä kuvattavana.
Ihan oikein ajateltu, kun kaksi kuvankatselukertaa on jäänyt jo väliin, kyllä silloin on jo pakko sivulle jotain vääntää! Ja hyvin onkin väännetty, oikein virkistävä lokkikatselmus tässä. Ykkösessä kun olisi lokin heijastus ”irti” kivestä, niin vielä parempi olisi lopputulos. Siinä olisi kyllä tarvittu lokkikuiskaajan avuja, että olisi saanut elukan astumaan hiukan oikealle. Kuvaajan toimenpiteillä saman aikaansaaminen olisi varmaankin heikentänyt muuta heijastuspolitiikkaa liian pahasti. Oikea ylänurkka on varmaankin mietityttänyt hartaasti, ja poishan se musta säännöllinen kuvio sieltä joutaisi, mutta raajaamalla heikkenisivät sitten oikean alanurkan kuviot, joten Merja on päätynyt tähän ratkaisuun. Olisi kiva nähdä vierellä rajattu versio.
Joopa, kakkosessa kun olisivat kaikki pärskeet tarkkana, niin voila! Mutta hyvä on noinkin. Veden hienovaraiset aaltokuviot muodostavat mainion taustan kuvaan! Lokin siipien muodot toimivat varmaankin taiteellisemmin näin takaapäin nähtynä/kuvattuna.
Kolmosesta tykkään myös, joskin se saattaisi olla vielä parempi, jos yläreunasta rajaisi selvän siivun pois. Näin pärskeen vaikutus vielä vahvenisi.
Nelosessa on hienosti sävymaailma kurissa, lokin pään ruskea ja tausta pelaavat mainiosti yhteen, ja veden liike on myös yhteistyössä, tykkään!
Viimeisessä kaksipäisyys toimii, mutta muuten se kuva jää minun silmissäni melko laimeaksi noiden muiden rinnalla.
Kiitos mainiosta sarjasta!
Syöttelitkö muuten näitä, vai tuurillako noita vesikosketuksia tuli sopivasti kuvaushollille?
Kiitos kovasti kommenteista. Tekniikan kanssa oli koko ajan ongelmia, tilanteet menivät hiukan ohi kun sähläsin tuon kameran kanssa, eikä tarkennus toiminut niinkuin halusin (siihen pitäisi kyllä saada lisäoppia). Kaikesta huolimatta aina jokunen kuvakin kennolle jäi. Kuvat on otettu ilta-auringossa Lahden Pikku Vesijärvellä, lokkeja oli mukavasti liikenteessä eikä niitä tarvinnut ruokkia, taisi olla niillä ihan muuta mielessä. Touhua ja tilanteita olisi kyllä riittänyt vaikka millä mitalla, mutta tilanteet tulivat nopeasti eteen eikä koskaan tiennyt mistä päin se lokki eteen tupsahti ja aika arkoja olivat myös. Ripeää toimintaa, eikä paljoa ehtinyt kuvakulmia saatika muuta miettiä. Kameratekniikka pitää nyt saada kuntoon, jotta voi rauhassa keskittyä sommitteluun ja muuhun.
Tuo ”Pikku-Vesku” on itsellekin tuttu paikka. Näkyikö erikoisen höhenpuvun omaavia sinisorsia? 🙂
Juu, yhden näin sellaisen ruskea-valkokirjavan, liekkö sinisorsa vai mikä 🙂
Pari vuotta sitten näin todennäköisesti saman yksilön. Sen lisäksi näin myös valkoisen sinisorsan. 🙂
Lokin ja sen elinympäristöelementin kiintoisaa yhdistelyä. Vaalean linnun ja tumman veden kontrastit toimivat minun silmissäni tehokkaimmin. Niinpä neloskuva vesipirskahdusyksityiskohtineen ja yksinkertaisine värisävyineen nousee ykköskuvakseni. Ensimmäisen kuvan vedenpintaheijastumat ovat maukas taustakumppani naurulokille ja sen kuvajaiselle.