Pari pöllökuvaa joista osa on täällä tainut joskus ollakkin, lähikuvat taas on kuvattu eilen. Tiukka naamakuva on rajattu noin 50% cropilla, samoin viimeinen ja kolmas. Mutta esim. ensimmäinen on täysin rajaamaton ja kuvattu 70-200 plus 1.4 jatke croppirungossa. Lähelle päästi!
Harmi kun noita oksia tulee aina vaikka tuota pöllöä kuvasin pitempään ja yritin sommitella niitä pois silmien edestä.
-Ville
No jo on Ville päässyt pöllön kanssa kaveriksi, kun ykkönen kroppaamaton on! Mutta mallikurssitusta ei ole vielä loppuun saatettu, kun tosiaan noiden risujen taakse kiusallaan asettautuu. Pöllökuiskaajakurssille täytynee vielä Villenkin hakeutua!
Kakkosessa on mallilla mukavan tuima ilme, harmi vain, että kohde on niin yhtä tuon koivun rungon linjan kanssa. Kuutosen asetelma miellyttää minun silmääni eniten, pöllö on sommiteltu kuvaan hyvin, ja taustan puiden diagonaalilinja pelittää kivasti! Seiskan lumisadekeli tuo mukavasti säällistä vaihtelua sarjaan, lävistysefekti tosin haittaa tuossa asetelmassa. Valovaihtelua taas löytyy viimeisestä kuvasta, hyvä, että on mukana sarjassa.
Lähikuvien oksat ovat olleet kyllä niin inhottavan ohuita, ettei niitä helposti huomaa kuvaustilanteessa, vaikka niitä yrittää tietoisesti vältellä ja väistellä. Parempi kuitenkin yrittää kuvaa kuin jättää kuvaamatta kun on päässyt hollille. Joka tapauksessa kuva-alan peittävänä lapinpöllö tuo kuvissa esiin jytkyn kokonsa. Kuvat 2, 3, 6 ja 7 taisivat olla kommentoitavinani jo aiemmmin talvella. Viimeisessä kuvassa oksaa on edessä enemmänkin ja kun niitä on enemmälti, ne voivat olla smyygaavien pöllöjen kohdalla ihan kuvan tehokeinona eivätkä kuvahäirikkönä. Auringon piirtämä hahmo on kokonaan napakan kontrastikkaasti tummaa taustaa vasten. Yrittäisin kaivaa kuvankäsittelyllä vielä esiin masupuolen ja naaman sävyjä ja kuvioita – masupuoli ei ole varmaankaan niin ylivalottunut, etteikö detaljeja sieltä saisi sieltä paremmin esiin.
Juu sävyt sieltä löytyy, tosiaan nuohan saisi kaiveltua kuvankäsittelyssä sieltä esille. Tosin itse en hirveästi tykkää niitä vipuja väännellä, kuva pysyy näin mielestäni ”aidompana”, jokin päähänpinttymä tämä tämmöinen varmaan…voisihan tuota silti kokeilla. 🙂
Noita oksia oli aikalailla mahdoton väistellä, varsinkin kun kaverin nuppi on sen verran liikkuvaista sorttia, ettei meinaa perässä pysyä.
Alemmaksi en tuossa lähikuvassa enää ”vajonnut” jotta olisin saanu tuon risun ylemmäksi ja pois silmän edestä, tuli maankamara vastaan.
Heh, mistähän tuolle ”pöllökuiskaajakurssille” voisi ilmoittautua? 🙂
Komee kuvasarja mahtipöllöstä! Ykköskuvassa oksat ovat niin ohuita, ihan jees. Vitoskuvassa oksat häiritsevät. Pääsin paikanpäällä todistamaan ja kuvaamaan Villen ja pöllön kohtaamisen. Unohtumattoman hieno tilanne ja mikä luottamus iisisti käyttäytyvää kuvaajaa kohtaan, pohjoisen taigametsien eläjältä. Näähän on kavereita…no, ainakin ihmisen näkökulmasta.