Raakatuore siikalainen kurkkii tässä laidan yli. Nimeni on Markku Ukkonen ja siilinjärveläiseksi aloin pinttyä muutettuani paikkakunnalle syksyllä 1983. Tuolloin tuli hankittua ensimmäiseksi järkkärikseni Nikonin FG -runko ja myöhemmin räpsyttelin lähinnä diaa F90:llä, ja tuolloinkin melkoisen epäaktiivisesti. Vuosituhannen vaihteessa vähäinenkin kuvaamiseni hiipui lähes kokonaan. Uutta virikettä löytyi muutaman vuoden paussin jälkeen parin digipokkarin kautta ja v. 2009 nappasin ekat digijärkkärikuvatukseni.
Edelleen olen laiska kuvaaja ja kameravarustus kulkee edelleenkin vain lisärekvisiittana ykkösharrasteeni lintuharrastuksen ohessa. Kun ornitologioptiikkaa joutuu jo raahaamaan viiden kilon verran selässään ja polkupyörän selässä, ensimmäiseksi kotiin jäävä optiikka on kameravarustus, jota lintutötteröineen kertyy lähes toinen mokoma viisikiloinen rinkassa raahattavaksi. Mutta silloin tällöin joku kuvakin tulee napsaistua, ja kuvauskohteeni liittyvät lähinnä luontoon.
Siika:n haaviin jäin tammikuun lopun valokuvauskurssin myötä. Yhdistyksen nettisivuja selailtuani huomasin, että kyseessä on virkeä ja kannustava yhteisö, johon on mukava lähteä mukaan uutta oppimaan. Digikuvaaminen tuntuu vain olevan mahdottoman aikaa vievää mm. kaikkine kuvankäsittelymanöövereineen ja jippoineen, joten aikapula tulee varmaankin rajoittamaan syvällisempää paneutumistani kuvaamiseen, mutta mukana rimpuillaan.
Testaanpa samalla osaanko laittaa kuvia kyytipojaksi. Kuvat ovat parin viikon takaa Pöljän ”keltaiselta joelta”. Koskikaraa menin tsekkaamaan, mutta karan kanssa ei fotoyhteispeli sujunut hankien keskellä, joten jouduin tyytymään vedenpintaheijastumiin.
Heippa ja tervetuloa! Minä tykkään erityisesti 3. kuvasta! Ensi silmäyksellä katsoin että kuvaan on tehty erikseen kehykset, mutta sehän olikin vain lunta/jäätä. Vautsi!
No niin, tervetuloa sivuillekin, Markku! Vieläkin muuten siintää silmissäni se sommittelukoulutuksessa näyttämäsi lintuparvi/kuutamokuva, sen olisit saanut tempaista tähänkin mukaan kaikkien seuralaisten ihasteltavaksi!
Toivon hartaasti, että rimpuilet mukana ihan vakituisesti ja tietysti mahdollisimman aktiivisestikin. Sinuun luontotietämyksestäsi tulee vielä olemaan paljon iloa tässä yhteisössä!
Pöljän kuvista nuo perinteiset ykkönen ja nelonen miellyttävät eniten minun silmääni. Ainoa häiriötekijä niissä on tuo joen vasemman rantalinjan katkaisu, ehjä linja kuljettaisi katsetta maiseman syvyyteen paremmin (liekö sitten vasemmalla ollut jotain niin häiritsevää, että tuollainen rajaus oli pakollinen).
Kolmosen kehystys ei toimi minun silmääni ihan satasella, heijastus sen sijaan on herkullisen näköinen, ja sen olisin toivonut näkeväni pelkästään kuvassa (esim. pystyrajauksena tuosta pääheijastuskohteesta). Kakkosessa on tavaraa paljon ja linjoja kovin moneen eri suuntaan, näin siihen tulee hieman levoton tunnelma. Lisäksi lumi on ainakin tässä nettiversiossa monesta kohti liian puhki.
Mutta ykköstä ja nelosta on pitänyt jo monta kertaa auki klikata, niissä kyllä sommittelu (sitä yhtä pikkuvikaa lukuunottamatta) ja sävyt pelittävät mainiosti. Kiitos, Markku!
Ja hei, vielä tähän loppuunkin uusintana toive, että laittaisit sen MAHTIKUVAN kaikkien ihailtavaksi!
Tervetuloa porukkaan. Sinulla on silmää sommittelulle ja myös persoonallista näkemystä. Oikein mainiota. Kuten Ilkka mainitsi, kaikenlaiset erityisosaamiset rikastuttavat seuraa, olipa se mitä hyvänsä.
Kuvankäsittely on oma juttunsa, välillä siitä tuntuu tulevan jopa kompastuskivi, ainakin aloitteleville kuvaajille. Koetetaan tukea jäseniä eteenpäin ja miettiä yhdessä millaisesta opista olisi eniten apua. Tärkeintä on kuitenkin kiinnostus kuviin ja kuvaamiseen.
Valokuva on valokuva. Kuvan käsittelyllä voi kahta täysin saman tasoista kuvaa sitten ”vääntää” sinne tai tänne.
Kylläpä tuo neloskuva miellyttää minun silmääni ja sieluani. Ihan tuli mieleen lapsuuden sunnuintait; kiireettömyys, levollisuus ja tasapainoinen rauha.
Kun nyt näin runolliseksi rupesin, sanoisin kuvan katsomista ”Voimaannuttavaksi kokemukseksi”.
Upean levollisen talvisia otoksia nämä, joissa on leikitelty hienosti veden heijastuksilla. Neloskuva on todella hieno. Siinä kun näkyisi vielä vähän enemmän vasemman puolen joen rantapengertä, niin se lisäisi tähän kuvaan kolmiulotteisuutta mielestäni vielä enemmän. Tulisi tämä joen mutka kokonaisuudessaan näkyville.
Ykköskuva on tasapainoinen vaikka puut kallistuvatkin…vastavuoroisesti joki jatkuu päinvastaiseen suuntaan, hieno.
Kakkos-ja kolmoskuvissa on veden heijastuksia ja vastavärejä hyödynnetty hienosti. Kolmoskuvassa löytyykin katsomisen aihetta pitempäänkin. Aika luova oivallus.