Tällaisia, minä pidän näistä kaikista tällaisinaan. Ihmisistä, koirasta ja maisemista. Kuvan 5 herkkyys on ISO 25400 tai jotain sellaista.
SiiKa ry
Siilinjärven Kamerat ry
Extend
Tällaisia, minä pidän näistä kaikista tällaisinaan. Ihmisistä, koirasta ja maisemista. Kuvan 5 herkkyys on ISO 25400 tai jotain sellaista.
Aivan ihania kuvia. Eka kuvan lapsesen ilme ja sormen heristely..so so!! Neljän seuraavan kuvan rauhallisuus ja lopuksi, ei kai tuo koiruuden virne vain kuvaa sinun omaa mielialaasi? Koiran ilme on hykerryttävä!
Totta puhuit eilen, etkä turhaan K5:sta kehunut. Jotenkin vielä tuon vitoskuvan tunnelmaan sopii pieni rakeisuus/kohina. Minusta tuossa olisi vahvaa kisakuva-ainesta!
Ykkösessä on todella hyvin hallittu tarkkuusalue (varmaankin täydellä reiällä), ja mukavan herkkä perhehetki (natiaisen käsi nyt olisi voinut tulla kokonaan kuvaan). Nelonen on näköjään otettu täsmälleen samoilta jalansijoilta, missä minä sunnuntaina konttailin makron kanssa, jään kuvioita metsäsätellen.
…kele, jos näitä ei jatkossa enää nähdä!!!
OHO, satunpa tuntemaan tuon ensimmäisen kuvan naishenkilön…:)
Onpa hieno sarja. Viisi ensimmäistä kuvaa kuin elämän kirjasta. Eri aihealueista huolimatta niissä on paljon yhteistä. Koirakuva kuin piste iin päälle, ilon roisketta.
OHO, muutkin tuntee työkaverini Hentun, miellyttävä ja fiksu nuori nainen. Vitonen on taas se kaveri joka otti minusta nuo esittelyssä olleet ”potretit”. Viimeinen kuva on harvinaisen terävä otos jatkuvasti heiluvasta ja kameraa inhoavasta koirasta.
Miellyttävä, taidokas ja katselijassa tuntemuksia herättävä kuvasarja tässä! K5:nen painii on omassa sarjassaan herkkyyslukemineen. Tosiaan erinomaisesti sopii vitoskuvaan tälläinen lievä rakeisuus. Se tuo esille juuri sopivaa karheutta, sellaista vähän miehekästä elämänkarheutta.
Ykköskuvasta tulee mieleen taas elämän herkkyys ja mukava tilanne, joka on saatu tulemaan niin hallittuna esille.
Koirakuva on minusta rempseä tunnelmaltaan ja todella skarppi otos. Hieno!
Todella hienoja kuvia nämä kaikki. Henkilökuvat, varsinkin tuo ensimmäinen ovat niitä jotka ainakin minulle jäävät mieleen. Todella mukava tunnelma niissä molemmissa. Minusta nämä ovat juuri sellaisia kuvia jotka kestävät aikaa, ja joita kelpaa katsoa myöhemminkin.
Herkkä ja vangitseva kuvasarja, etenkin nuo henkilökuvat. Vitoskuva on taustayksityiskohtineen sellaisen originaalisuomalaisen pehmomachojampan puhutteleva muotokuva. Konstailemattomat sävyt ja luonnonvalo tuovat henkilökuviin ajattomuuden tunnun. Hauvakuva on jatkumoa aiemmille mainioille koirakuville, ilme on vinkeä ja edelleen ihmettelen, miten hienosti turkin yksityiskohdat on saatu taas esille.
Kiitoksia paljon! Huomaan että henkilö- ja tilannekuvaus ovat edelleenkin lempilajejani. Noihin henkilökuviin kokeilin sellaista käsinväritetyn fiilistä, pohja on ”ikäänkuin” mustavalkoinen. Opissa olen tuossakin asiassa vielä. Ihanteena Jan Saudek (olen tavannut hänet Kuopiossa henkilökohtaisesti.
Koirakuvassa herkkyys on n. ISO 6400. Histogrammi on suurimmalta osaltaan vasemmalla eli alivalotuksen puolella. Silti taivas palaa puhki.
Ohjeeksi vasta-alkajille ja vähän kokeneemmillekin. Kun kuvaatte hyvin vaaleaa kohdetta niin ylivalottakaa sitä 1 -1;5 aukkoa (histogrammi painottuu oikeaan laitaan). Hyvin tummaa kohdetta kuvattaessa taas päinvastoin eli alivalotusta 1- 1,5 aukkoa (histogrammi painottuu vasempaan laitaan.
Tämä siksi että kamera pyrkii tekemään kaikista kohteista ns. keskiharmaita eli tummentaa vaaleita kohteita ja vaalentaa tummia.
Näistä ja muistakin jutuista pitäisi pitää luento-/kuvausharjoitus-työpaja.
Kylläpä on Tapsa taas taikonut hienoja kuvia. Tuo koirakuva menee minun kohdalla kaikkien yli. Tykkään siitä ihan kamalasti. Mahtavan hieno kuva kaikkine karvoineen. Vaaleat viikset erottuu terävänä tummaa turkkia vasten ja jopa hammasrivistö tulee hienosti esiin. Kuvassa näkyy kuinka koira on leikkisästi ottanut syksyn haalistamia heiniä suuhunsa ja katse suorastaan haastaa katsojaa leikkiin mukaan. Osa vierellä olevista heinistä vielä suorastaa hehkuu kesän viimeistä vihreyttä. Mahtava kuva teknisestikin joka kertoo tarinaansa paremmin kuin tuhat sanaa.
Kiitos Juhani, kiitos. Tuo koira on minulle hyvin tärkeä otus, lasten jälkeen tärkein (lapset eivät ole otuksia:)
Yksi korjaus, koira on hulluna lahoihin puihin ja repii niitä ihan simona, metsänraivaustöitä. Sitä se tuossakin touhuaa, matkassa menee heinätkin.
Ihmiset ja koirat, aika lailla sama järjestys on minullakin kuvissa eniten! Siinäpä pari aika haastavaa lajia kuvata molemmat. Viimeinen koirakuva .. vakuuttava! Siinä on menty otuksen tasolle, ollaan saman vertaisia. Monesti koiria kun kuvataan ollaan seisomassa ja kuvataan elukkaa alaspäin .. kun ollaan kohteen kanssa samalla tasolla niin johan muuttuu perspektiivi sellaiseksi, kuin itse eläinkin kaiken näkee ja samalla muuttuu koko kuvan fiilis. Näin se homma toimii!
Joopa, vanha sääntö kunnon kuvaajaksi pyrkivälle, että mene kohteen tasolle! Ja se kyllä yleensä tuottaa parhaan tuloksen, kuten tässäkin taas nähdään. Tapsa ei ole ennenkään tämän kaverin seurassa polviaan säästellyt, kuvakulmat ovat olleet kohdallaan.
Koirakuvan rajaus menee siististi sommitteluopillisesti. Itse jäin kuitenkin miettimään tässä tapauksessa hallittua sääntöjen rikkomista. Kun kuitenkin kaikki kaikessa on tässä kuvassa juuri tuo koira, sen tekeminen, mainio ilme ja hieno valotus sen turkin mukaan…niin olisi mielenkiintoista nähdä vertailuksi rajaus, jossa koira olisikin täysin keskellä, ja vielä korostettuna neliörajauksella!
Kiitos Antti. Ilkka, tuota keskeissommittelua taisin kokeillakin. En kuitenkaan ollut tyytyväinen, asialle olennainen miljöö supistui olemattomiin. Nyt kun taas katselen tuota niin keltainen lehti vasemmalla tarvitaan mutta loppu vasemmalla on liikaa. Kiitoksia.