Tässä niitä Pohjois-Norjan reissukuvia, sekalaisia sellaisia. Matkan kuvia on vielä läpikäymättä aivan riittävästi, mutta jotain poimintoja tässä nyt kuitenkin. Merilintukuvat mm lunneista, pikkukajavista, kiisloista sekä karimetsoista jätin suosiolla pois tästä postauksesta. Olin reissun aikana huomaavinani muutaman niin komean merilintukuvan Ilkan kameran näytöltä, että itse pidättäydyn nyt näissä enemmänkin mantereisissa kuvissa.
Meidän kuvausreissu oli onnistunut myös säiden puolesta ja tätä luonnon hienouksiltaan hyvin rikasta Varangin aluetta voin varauksetta suositella! Se on koko Norjan rikkainta lintualuetta, tunturiylänköjen kasveista puhumattakaan. Jos voisin tämän luontokokonaisuuden omin sanoin yhteen lauseeseen kiteyttää, niin –) eräänlainen ”merellinen tundra palsasoineen, kaakkuri-sekä vesipääskylampineen oli itselleni ehkä yksi hienoimmista jutuista tällä reissulla. Soita oli vähän kaikkialla, aivan korkeimpia paikkoja lukuunottamatta.
Kannatti näköjään käydä. Hienoja kuvia.
Onpa tässä huikea sarja Terolla! On minulla nyt paineita tällaisen jälkeen omaani esille laittaa. Tuo vesipääskykuvahan katsottiin jo paikan päällä kameran näytöltä mahtiotokseksi kaikin puolin, ja nyt sitä päästiin ihailemaan isolta näytöltäkin, VAU! Ja kateeksi ihan käy nuo suokukkokuvat, ei löytyne lähellekään samaa tasoa minulta, vaikka parhaani mukaan yritin noita väijyä. ”Jäätikön tekstuurit” on kiehtova, onnistunut muototutkielma, tykkään todella paljon! Etenkin ruusujuuret ja tunturikohokit kasvipuolelta on niin hienosti kuvattu, että huoh…mahtavaa! Ja Hamningsbergin kettukin oli sinun kanssasi noin hienosti yhteistyössä, käytyään vierestä vilkaisemassa minun makroiluani, mutta poistuttuaan ennen kuin sain kameraani kettuasentoon. ”Raskas rastas” on sekä kuvallisesti hieno otos, että todella naseva nimikointi huumoria luoden! Lammasvalo on meillä Teron kanssa uusi valokuvaustermi, luonnehtien herkullista vastavalotilannetta, kuten neloskuvan aamuöisessä niittytilanteessa oli. Mutta huh, en taida jaksaa joka ruutua kehua ansioidensa mukaan, pitänee jättää muillekin sanottavaa!
Kiitos, Tero, hienosta sarjasta! Oli meillä upea reissu!
Jepulis, silkkaa kuvanautintoa alusta loppuun. Eipä näistä osaa parasta nostaa muiden yläpuolelle, kaikki ovat ykkösiä. On näkemystä, oivallusta, sommittelua, huumoria, valon hyödyntämistä, ratkaisevaa hetkeä ja rajausten täydellisyyttä. Kasvikuvat ovat loistavia ja miten lie valot saatukin noin esimerkillisiksi niihin (lumi?, heijastimet?, yövalo?). Myös ihailtavan täydellinen terävyyden hallinta kasvikuvissa. Ruusujuurikuvassa jotenkin HDR-fiiliskin syystä tai toisesta esillä. Kallio- lumi- ja jäätikköpinnoista saatu esille hienoja yksityiskohtia – ja painava on rastas näköjään ollut 🙂 . ”Varangin itärannikko” -kuvassa aivan mahtavan hillitty sävymaailma ja miten hienosti ulosteviirut kalliossa täydentävätkin kajavien istumahetken lohkareikossa. Hienosti nähty ja toteutettu. Samoin keltaisen suokukon höyhenpuvun värit ja kirjavoinnit synkkaavat ihan tykisti samanlaisiin kalliopinnan ja kalliojäkälien väreihin ja kuviointeihin, ja etualan risukin on saatu toimivaksi kehystyselementiksi kuvaan – sattumaltako vai tietoisesti, mutta toimii! Vesipääskyn naposteluhetki on saatu kiinni juuri sen oikean sekunnin sadasosan aikana. Tunturikihun ja merisirrin elinympäristöt hahmottuvat biologisesti niin oikein taustamaisemassa kuin olla vaan voivat. Kihun asento osunut toimivan lennokkaaksi (liekö syöksymällä yrittänyt pesällä kimppuun).
Tuskinpa tässä oli edes reissun koko kuvaparhaimmisto. Hieno reissu on pojilla näköjään ollut myös kuvausmielessä. Jos nyt yhden pikkuvirheen voi kuvista nostaa esiin, se on kuvan 2 kuvateksti. Tai sitten kuvatekstissä on vain taiteilijan vapautta. Joka tapauksessa linnut ovat allihaahkoja (haahka on sitten toinen laji) ja eivät poikasia vaan vähintään edellisvuonna syntyneitä siivekkäitä.
Hienot kommentit Markulta! Näitä on aina antoisaa lukea! Kiitos!
Kiitokset kommenteista! Kyllä, hyvää tekstiä Markulla ja kiitos myös korjauksesta—) allihaahkat!
Menomatkalla pohjoiseen Ilkan kanssa kuvattiin kettuja myös Suomen puolella. Kun ”kyllästyttiin niitä kuvaamaan, niin jatkettiin ”parin sadan metrin päässä olevan hirven kuvaamista. Kyllähän Ilkka suokukkoja myös kuvasi onnistuneesti ja minun mielestäni kukot lensivät jopa Ilkan luokse kuvattaviksi. Mutta se on aivan tuurista kiinni, miten nämä kukot sattuvat milloinkin olemaan kukkoilutuulella, vai ruokailevatko vain. Kyllä on uutterin ja sitkein kuvaaja tämä Ilkka jonka olen koskaan tavannut. Minullekin tuli siitä hyvää oppia reissun aikana ja viimeistään paluumatkalla Oulangan Kansallispuistossa neidonkenkien kuvaamisen yhteydessä. Periaatteella silloin kun on kuvauksellinen kohde kuvattavana, niin ei kylmää ja märkää aristella tuntikausienkaan aikana. Mennään tarvittaessa vaikka lätäkköön makaamaan tai märkään kosken louhikkoon… näin ne luontokuvaajat tekevät.
Nämä kuvasarjan kasvikuvat on kuvattu illalla ja yöllä ja valo oli melko tasaista. Oli myös niitä päivällä kuvattuja kasvikuvia, mutta varjot oli melko jyrkkiä niissä. Ruusujuurista oli mielestäni kuvauksellisempia sellaiset ryppäät, jotka eivät olleet vielä täydessä kukassa. Niissä tuli paremmin esille kerroksellisuus.
Tunturikihu laskeutui maahan muutaman metrin päähän, kun olin kasveja kuvaamassa. Kävin makron vaihtamassa teleobjektiiviin ja aloin kuvaamaan tunturissa lekuttelevaa kihua ja toivoin, että se tulisi taas yhtä lähelle. Myös toinen tunturikihu lekutteli vähän ylempänä. Muutaman kerran lintu kaartoi lekuttelun ohessa melko läheltä, jonka jälkeen se laskeutui aina samaan paikkaan. Pesää en nähnyt, mutta oli pieni vesilämpäre johon lintu laskeutui kerta toisensa jälkeen, kunnes taas jatkoi lekutteluaan.
Paljon pohjoisempana pari päivää myöhemmin huomasin aamuyöllä, kun kettu vieraili jonkin toisen tunturikihun pesällä. Se ei saanut sieltä mitään mukaansa, ainoastaan vihaisten kihujen syöksyt. Se oli tuo neljänneksi viimeisen kuvan kettu, joka hieman kuvanottohetkeä myöhemmin suunnisti lintujen pesälle.
Vau! Ei ole mennyt matka hukkaan. Ja näyttää siltä tulleen hyvin matkatuomisia kuvina.
On niin mahtavan hienoja nuo TeroP: n kuvat, että kateeksi käy ihan kybällä. Herras-Heikki
Kiitokset kommenteista myös Juusolle ja Heikille! Tiedän muutamia jotka ovat jääneet Varangin lumoamiksi. Kyllähän tuonne olisi mukava päästä käymään vielä uudestaan. Myös osa Siikalaisista on tainnut siellä jo aiemmin käydäkin.