Jaahas, tämänkaltaista sarjaa ei olekaan pitkään aikaan ollut. Piristävää syystuulahdusta siis! Ykkösessä vaikuttaa hieman oudolta käsien poissaolo, niillähän lehdet on kuitenkin lentoon saatettu. Tosin kuvan nimi antaa mahdollisuuden ajatella, että syksyinen tuulahdus pöläyttäisi lehtiä – no, en ole oikein varma syntyvän mielleyhtymän vahvuudesta. Mallin ilme on kuvassa hyvin läsnäoleva ja miellyttävä, ilmeisesti tehtävä on ollut ihan mieluinen.
Kakkosessa tykkään osittaisesta karmikehystyksestä ja sommitelmakin toimii. Mallin oikea käsi on kuvassa jotenkin pakotetun oloisessa asennossa, ei vaikuta oikein luonnollisen rennolta.
Kolmosessa on tilan sommittelu erittäin taitavaa, ikkonakompositio on harkittu todella tarkasti, ja tiilikehystys on hyvä. Jälleen tulee mallin käsien asennoissa ongelmaa, kun molemmissa tulee amputaatiovaikutelmaa.
Nelosessa kädet sitten ovatkin ihan hyvin, luonnollisen rennosti, pakottamattomasti. Ilme on hyvä, ja taas on kehystys kohdallaan!
Vitosessa on yhtenäinen, kurinalainen sävyskaala ja sommittelu toimii. Taas huomauttaisin käsistä, joissa tulee häiritsevästi kolmisormisuusvaikutelma.
Kuutosessa harrastusväline ei pääse oikeuksiinsa. Viulu on kaunis soitin, mutta ne parhaat linjat ja muodot eivät ole tässä esillä ollenkaan. Muuten ei moittimista.
Seiskan symmetrinen pökäytys on looginen esitys, ja mallin ilme on jälleen hyvä. Lehtiä olisi ehkä saanut tulla tasaisemmin kuva-alalla, ehkä hieman enemmän myös.
Kasissa sommitelma on mielestäni erittäin hyvä, malli on luontevasti kuvassa ja nyt kädet ovat myös erittäin hyvin Tykkään! Saattaisin kyllä tykätä vielä enemmän, jos mallin katse olisi kohti kameraa.
Ysissä kuvauspaikkasommittelu on jälleen hieno. Käsistä jälleen: niiden toivoisin myötäilevan askelluksen rytmiä. Noin tosin tulee mielikuva hitaasta, mietteliäästä etenemisestä, jos sellainen tarkoitus olisi…
Viimeisessä malli on asetettu hyvin taustan suhteen, mutta jälleen käsi: olisi varmaankin näyttänyt paremmalta esim. nojatessaan kämmen kaiteen päällä.
Merjalla on ollut selvästikin mallit hienosti yhteistyössä, mikä lie palkkio ollut tällaisesta. Itse tykkään enemmän mallin katseesta kuvaajaa/kameraa kohti, mutta makuasia tietysti tämäkin. Voimakkaampi, intensiivisempi kuva näin kuitenkin tulee.
Kuten ammattilaistenkin kanssa on monesti todettu, niin käsien ohjaaminen on mallikuvauksessa erittäin tärkeää – ja erittäin vaikeaa. Kovasti yritettäessäkin tulee monesti hassuja ja häiritseviä lopputuloksia, pahimmillaan jopa rumaa jälkeä. Etenkin laajakulmaisen objektiivin kanssa kannattaa olla erityisen varovainen raajojen suhteen!
Tällaisia sarjoja soisi tulevan enemmänkin esille – tuonne tehtaalle pitäisikin järjestää henkilökuvaustyöpaja, on se niin hyvä paikka, vaikka pääsy isoon halliin on taas tukittu. Kelit tietysti alkavat olla melko karvaat moiselle…
Tero Pelkonen
Kaikin puolin maukas ja hyvätunnelmainen syksysarja! Taustat ja rekvisiitat toimivat tasapainoisesti ja sen tarkemmin yksilöimättä malleilla on monessa kuvassa sellainen hyvä katse. Tämä tärkeä katse, kaiken alku…koska silmiin katsotaan ensin.
Nämä ovat varmasti haastavia tilanteita kaikkine lukuisine kommerverkkeineen. Itselleni eniten mieleiset kuvat ovat järjestyksessä 4, 5, 7 ja viimeinen.
Ilkan yksityiskohtaiset kuvakommentoinnit perusteluineen avasivat ainakin minulle kokemattomalle paljon yksityiskohtia, joita en itse tajunnut edes huomata. Hyvin opettavaista, ainakin vähemmän tälläistä matskua kuvaavalle eli itselleni.
Jaahas, tämänkaltaista sarjaa ei olekaan pitkään aikaan ollut. Piristävää syystuulahdusta siis! Ykkösessä vaikuttaa hieman oudolta käsien poissaolo, niillähän lehdet on kuitenkin lentoon saatettu. Tosin kuvan nimi antaa mahdollisuuden ajatella, että syksyinen tuulahdus pöläyttäisi lehtiä – no, en ole oikein varma syntyvän mielleyhtymän vahvuudesta. Mallin ilme on kuvassa hyvin läsnäoleva ja miellyttävä, ilmeisesti tehtävä on ollut ihan mieluinen.
Kakkosessa tykkään osittaisesta karmikehystyksestä ja sommitelmakin toimii. Mallin oikea käsi on kuvassa jotenkin pakotetun oloisessa asennossa, ei vaikuta oikein luonnollisen rennolta.
Kolmosessa on tilan sommittelu erittäin taitavaa, ikkonakompositio on harkittu todella tarkasti, ja tiilikehystys on hyvä. Jälleen tulee mallin käsien asennoissa ongelmaa, kun molemmissa tulee amputaatiovaikutelmaa.
Nelosessa kädet sitten ovatkin ihan hyvin, luonnollisen rennosti, pakottamattomasti. Ilme on hyvä, ja taas on kehystys kohdallaan!
Vitosessa on yhtenäinen, kurinalainen sävyskaala ja sommittelu toimii. Taas huomauttaisin käsistä, joissa tulee häiritsevästi kolmisormisuusvaikutelma.
Kuutosessa harrastusväline ei pääse oikeuksiinsa. Viulu on kaunis soitin, mutta ne parhaat linjat ja muodot eivät ole tässä esillä ollenkaan. Muuten ei moittimista.
Seiskan symmetrinen pökäytys on looginen esitys, ja mallin ilme on jälleen hyvä. Lehtiä olisi ehkä saanut tulla tasaisemmin kuva-alalla, ehkä hieman enemmän myös.
Kasissa sommitelma on mielestäni erittäin hyvä, malli on luontevasti kuvassa ja nyt kädet ovat myös erittäin hyvin Tykkään! Saattaisin kyllä tykätä vielä enemmän, jos mallin katse olisi kohti kameraa.
Ysissä kuvauspaikkasommittelu on jälleen hieno. Käsistä jälleen: niiden toivoisin myötäilevan askelluksen rytmiä. Noin tosin tulee mielikuva hitaasta, mietteliäästä etenemisestä, jos sellainen tarkoitus olisi…
Viimeisessä malli on asetettu hyvin taustan suhteen, mutta jälleen käsi: olisi varmaankin näyttänyt paremmalta esim. nojatessaan kämmen kaiteen päällä.
Merjalla on ollut selvästikin mallit hienosti yhteistyössä, mikä lie palkkio ollut tällaisesta. Itse tykkään enemmän mallin katseesta kuvaajaa/kameraa kohti, mutta makuasia tietysti tämäkin. Voimakkaampi, intensiivisempi kuva näin kuitenkin tulee.
Kuten ammattilaistenkin kanssa on monesti todettu, niin käsien ohjaaminen on mallikuvauksessa erittäin tärkeää – ja erittäin vaikeaa. Kovasti yritettäessäkin tulee monesti hassuja ja häiritseviä lopputuloksia, pahimmillaan jopa rumaa jälkeä. Etenkin laajakulmaisen objektiivin kanssa kannattaa olla erityisen varovainen raajojen suhteen!
Tällaisia sarjoja soisi tulevan enemmänkin esille – tuonne tehtaalle pitäisikin järjestää henkilökuvaustyöpaja, on se niin hyvä paikka, vaikka pääsy isoon halliin on taas tukittu. Kelit tietysti alkavat olla melko karvaat moiselle…
Kaikin puolin maukas ja hyvätunnelmainen syksysarja! Taustat ja rekvisiitat toimivat tasapainoisesti ja sen tarkemmin yksilöimättä malleilla on monessa kuvassa sellainen hyvä katse. Tämä tärkeä katse, kaiken alku…koska silmiin katsotaan ensin.
Nämä ovat varmasti haastavia tilanteita kaikkine lukuisine kommerverkkeineen. Itselleni eniten mieleiset kuvat ovat järjestyksessä 4, 5, 7 ja viimeinen.
Ilkan yksityiskohtaiset kuvakommentoinnit perusteluineen avasivat ainakin minulle kokemattomalle paljon yksityiskohtia, joita en itse tajunnut edes huomata. Hyvin opettavaista, ainakin vähemmän tälläistä matskua kuvaavalle eli itselleni.