8 vastausta artikkeliin ”Heilautuksia Puijonlaaksosta ja Konttilasta”
henrye
Juuso on omistanut tämän sarjan taiteelle ja hyvä niin. Tulee aivan kangasmaisia pintoja kuviin. Oma suosikkini taitaa kuitenkin olla viimeinen. Siinä on sellaista sisäistä voimaa ja rytmiä.
raija
Suosikkini kuvat nrot 6 ja 10. Arvaukseni viimeiseen… jotain orsia… korsia?
TeroP
10 pistettä Juusolle! Kyllähän nämä hienoja ovat, hallittua automatismia! Onpa hieno sana, onneksi pääsin sitä käyttämään tässä yhteydessä. Suosikkini ovat 4,5 ja 6. Kutoskuva on mielettömän upea, jopa pelottava. Pelottavin kuva, mitä olen koskaan nähnyt..karmivan hieno! Viimeisessä teokseen on vangittuna Puijonlaakson ostari täydessä loistossaan. Mutta tuo kutonen…
ilkkak
Meillähän näitä heilautuskuvia on harrastettu melkoisesti jo pari vuotta. Muut näyttävät seuraavan perässä, huomioin Finlandiatalolla 🙂 No joo, onhan näitä nähty iät ajat, liekö tekniikan keksijää tiedossakaan. Varmaankin joku valokuvauksen veteraani, joka kompastui valotuksen aikana laitteineen.
Mutta kuten mekin olemme täällä näitä tehneet, niin myös ”isot pojat” harrastavat taiteellista ilmaisua tällä tekniikalla. Eilisissä esityksissä kaksikin gaalaillan esiintyjistä, Mauri Leivo ja etenkin pääesiintyjä, espanjalainen Jose B. Ruiz, olivat käyttäneet heiluttelutekniikkaa fiiliskuvissaan (Ruiz näytti tällaisia varmaankin kymmenkunta). Ja lisäksi näyttelyä paikalla pitäneen Pekka Luukkolan vasta julkaistussa kirjassa on runsaastikin tämän tekniikan avulla luotuja kuvia.
Eli kaikkea tällaista kokeilua kannattaa harrastaa, kehittävää se on joka tapauksessa!
Juuson kokoelmassa vitonen ja kymppi miellyttävät eniten, kutonen ei satu juuri minun painajaisalueelleni (mutta Teron ilmaistua fiiliksiään, niin tällaisen ajatuksen voi kyllä kuvassa aistiakin), mutta muuten kyllä on jees. Tuossa kympissä kun ei olisi noita vasemman alakulman valoviiruja mukana, niin se olisi mielestäni ihan täyttä kisakuva-ainesta! Hyvä, Juuso!
JuusoJ
Kiitos kommenteista!
Huomasin kympistä kuvien laiton jälkeen, että olisin voinut rajata ne valoviirut pois. Kävin tänään samalla paikalla ottamassa uudestaan samalla tavalla kuvia ja sain aikalailla samanlaisen kuvan samasta puskasta, mutta ne jääkööt kuvakatseluiltaa odottamaan. 🙂
ilkkak
Ei taida rajaus oikein pelittää kympissä, muu kompositio kärsisi sitten liikaa. Katsellaan mielenkiinnolla ne uudet versiot.
JuusoJ
Tarkemmin ajateltuna näin näyttää olevan.
JuusoJ
Tuhon viimeiseen kuvaan liittyvään kysymykseeni vastausta. Terolla oli lähellä, että Puijonlaaksossa se on kuvattu. Mutta samaa kohdetta siinäkin kuin muissakin kuvissa eli metsää. Kuvaa olen käyttänyt kunnolla kuvankäsittelyohjelmassa.
Juuso on omistanut tämän sarjan taiteelle ja hyvä niin. Tulee aivan kangasmaisia pintoja kuviin. Oma suosikkini taitaa kuitenkin olla viimeinen. Siinä on sellaista sisäistä voimaa ja rytmiä.
Suosikkini kuvat nrot 6 ja 10. Arvaukseni viimeiseen… jotain orsia… korsia?
10 pistettä Juusolle! Kyllähän nämä hienoja ovat, hallittua automatismia! Onpa hieno sana, onneksi pääsin sitä käyttämään tässä yhteydessä. Suosikkini ovat 4,5 ja 6. Kutoskuva on mielettömän upea, jopa pelottava. Pelottavin kuva, mitä olen koskaan nähnyt..karmivan hieno! Viimeisessä teokseen on vangittuna Puijonlaakson ostari täydessä loistossaan. Mutta tuo kutonen…
Meillähän näitä heilautuskuvia on harrastettu melkoisesti jo pari vuotta. Muut näyttävät seuraavan perässä, huomioin Finlandiatalolla 🙂 No joo, onhan näitä nähty iät ajat, liekö tekniikan keksijää tiedossakaan. Varmaankin joku valokuvauksen veteraani, joka kompastui valotuksen aikana laitteineen.
Mutta kuten mekin olemme täällä näitä tehneet, niin myös ”isot pojat” harrastavat taiteellista ilmaisua tällä tekniikalla. Eilisissä esityksissä kaksikin gaalaillan esiintyjistä, Mauri Leivo ja etenkin pääesiintyjä, espanjalainen Jose B. Ruiz, olivat käyttäneet heiluttelutekniikkaa fiiliskuvissaan (Ruiz näytti tällaisia varmaankin kymmenkunta). Ja lisäksi näyttelyä paikalla pitäneen Pekka Luukkolan vasta julkaistussa kirjassa on runsaastikin tämän tekniikan avulla luotuja kuvia.
Eli kaikkea tällaista kokeilua kannattaa harrastaa, kehittävää se on joka tapauksessa!
Juuson kokoelmassa vitonen ja kymppi miellyttävät eniten, kutonen ei satu juuri minun painajaisalueelleni (mutta Teron ilmaistua fiiliksiään, niin tällaisen ajatuksen voi kyllä kuvassa aistiakin), mutta muuten kyllä on jees. Tuossa kympissä kun ei olisi noita vasemman alakulman valoviiruja mukana, niin se olisi mielestäni ihan täyttä kisakuva-ainesta! Hyvä, Juuso!
Kiitos kommenteista!
Huomasin kympistä kuvien laiton jälkeen, että olisin voinut rajata ne valoviirut pois. Kävin tänään samalla paikalla ottamassa uudestaan samalla tavalla kuvia ja sain aikalailla samanlaisen kuvan samasta puskasta, mutta ne jääkööt kuvakatseluiltaa odottamaan. 🙂
Ei taida rajaus oikein pelittää kympissä, muu kompositio kärsisi sitten liikaa. Katsellaan mielenkiinnolla ne uudet versiot.
Tarkemmin ajateltuna näin näyttää olevan.
Tuhon viimeiseen kuvaan liittyvään kysymykseeni vastausta. Terolla oli lähellä, että Puijonlaaksossa se on kuvattu. Mutta samaa kohdetta siinäkin kuin muissakin kuvissa eli metsää. Kuvaa olen käyttänyt kunnolla kuvankäsittelyohjelmassa.