Tuoreet terveiset Finlandiatalolta! Siellä nähtiin hienoja luontokuvaesityksiä, tutustuttiin näyttelyihin, julkaistiin uusi luontokuvauksen käsikirja, ihasteltiin isoja putkia jne. Vuoden luontokuva julkaistiin tietysti myös, ja spekulaatiot voivat alkaa. Yleisön suosikki, kuva saalistavasta lepakosta ei voittanut. Gaalaillassa vieressäni istunut Hautalan Hannu olisi myös suonut voiton lepakkokuvalle. No, voitto tulikin tällä kertaa visuaalisesti vahvalle kuvalle, jollaisen periaatteessa kuka tahansa meidänkin seurastamme olisi voinut ottaa. Tällainen tuomariston linja oli mielestäni erittäin hyvä asia, ja todennäköisesti rohkaisee jälleen uusia kilpailijoita mukaan. Täman vuoden kilpailuun kuvia lähetettiin melkein 11000, ja todennäköisesti ensi vuonna tulee uusi ennätys.
Yksi monia, myös minua, ilahduttanut asia oli mustavalkoisten kuvien mukaan tulo, näitä oli näyttelyssäkin monia. Ja ilmeisesti säännöt sallivat nyt ensimmäistä kertaa käyttää erilaisia rajauksia kameran formaattiin verrattuna, tämä oli myös erittäin piristävää!
Mutta hei, spekuloidaanpa mekin tässä kisan antia. Voittiko oikea kuva? Mikä oli oma mielikuva, miksi jne. jne.
Hienoa, että pääsit taas käymään siellä yhdessä vuoden tärkeimmistä tapahtumista näin kuvausharrastusmielessä. Varmasti avartavaa ja inspiroivaa nähdä hienoja kuvaesityksiä ja näyttelyitä yms.
Mutta niistä voittajakuvista: Tämän vuotiset sarjavoittajakuvat saivat eripuolelta paljon haukkuja ja negatiivista palautetta lähinnä siihen liittyen, että yksikään kuvista ei oikein kolahtanut, yllättänyt erinomaisuudellaan tai aiheuttanut minkäänlaista Vau-efektiä. Itse olen vähän samoilla linjoilla. Toki hienoja kuvia ovat kaikki, mutta ihanko sarjavoittajia?…Jäi ensimmäisenä mieleen. Lepakko, sieni, jääsakarat siinä ehkä minun top kolmonen. Itse olen myös tyytyväinen siihen, että visuaalinen kuva voitti tänä vuonna ja kyllähän se on hieno! Eli kovimmille arvostelijoille—) kuvatkaa samanveroinen…
Tuomarilaji on aina tuomarilaji, ja eräville mielipiteille olkoon aina oma sijansa. Joopa, en minäkään erityisesti ihastuksesta henkeäni haukkonut, mutta en myöskään haukkunut. Jälki oli tasaista mielestäni, joskin olisin itse nostanut sarjavoittajiksi joitakin eri kuvia näyttelystä. Mutta niin olisi tietysti tehnyt jokainen muukin…
Vieläkin toistan, että mustavalkoisten kuvien mukana olo näyttelyssä todella piristi!
Muuten, huomasitteko Savarista, että kuopiolainen Kimmo Pöri oli menestynyt hieman isommassa kisassa. Wildlife photographer of the year-kisassa (50000 kuvaa mukana) hän tuli nisäkkäiden käyttäytymistä kuvaavassa sarjassa peräti kakkoseksi. Usvassa tappelevat karhut oli kuvauksen kohteena.