9 vastausta artikkeliin ”Ensin itkettää ja sitten naurattaa. Elämä on.”
Henni Artikkelin kirjoittaja
Hiljaiselon jälkeen pari kotiäidin syyskuvaa:) Saapi kommentoida (muutenkin kuin että voi voi kun on lapsella räkätauti:)
SaaraK
Mustavalkoisuus toimii lähikuvissa kivasti! Oma lempparini on kuitenkin viimeinen värillinen, mihin poikkeava tarkennus tuo mielenkiintoa. Tykkään!
Mirjaliisa
Kuvaan neljä on vangittu mielestäni lapsen tunnetila parhaiten. Todella puhutteleva kuva.
Ilkka Kokkonen
Ykkönen ja nelonen ovat sommittelullisesti vahvoja. Ja onpa asustepuolikin sattunut tuon hetken mielentilaan sopivaksi, pisaroita kun tulee sieltäkin. Teknisestä puolesta sen verran, että toki nuo piponkin pisarat olisivat saaneet tulla terävyysalueelle mukaan. Lieneekö sitten ollut sen verran vähän valoa tarjolla, että terävyysulottuvuuksissa ei ollut enempään varaa.
Etenkin nelosessa syvyysterävyyttä olisi kaivannut huomattavasti enemmän. Jos kuvatessa tietää, että tulee muuntamaan kuvat mv:ksi, niin silloinhan herkkyyttäkin voi rääkätä huoletta ihan eri lukemille kuin värikuvien kanssa! Niinkin päin voi lähteä toimimaan, että hämärässä herkkyys tappiin, ja kuvankäsittelyssä sitten tarvittaessa kuvat mustavalkoisiksi.
Itsehän tykkään tiukista rajauksista, mutta joissakin näistä on mielestäni tiukkuutta liikaakin. Esim. ykkösen oikeassa reunassa, silmännurkan jälkeen olisi saanut jäädä saman verran tilaa kuin on vasemmallakin puolella. Nelosessa voisi ehkä myös tehdä pieni lisätila leuan alla hyvää. Kolmosessa on lapsella oikein hyvä ilme, mutta tarkennus ei ole siinä osunut kohdalleen, tai sitten kohde on liikahtanut ratkaisevalla hetkellä taakse päin.
Mutta joka tapauksessa, Hennillä on oma tyyli ja tatsi kuvaustilanteissa, ja kuvat eivät ole koskaan haukotteluttaneet. Lisää vain lapsikuvia esille jatkossakin, kiitos!
mirjaliisa
Tietenkin kuvausteknisesti nelonen olisi tarvinnut lisää syvyysterävyyttä, MUTTA lisäterävyys olisi mielestäni syönyt nyt kuvassa olevan tunnelman ja tarinan tarinan.
Ilkka Kokkonen
Tai sitten korostanut tarinaa, kun esim. lapsen kyynel erottuisi paremmin. Tunnelmallinen epäterävyys saisi sitten olla vielä selvästi epäterävämpää. Mutta nämä on niiiiiin mielipidejuttuja, joissa jokainen voi katsoa olevansa omalta kannaltaan oikeassa!
Henni
Jep,tuossa 4.kuvassa ihan tarkoituksella tarkensin hattuun kokeilemalla eri kohtiin tarkennuksia. Tykkään että kuvat ovat mielenkiintoisempia jos koko kuva ei ole tarkka. Näitten hommien suhteen olen ihan amatööri ja täytyypä myöntää että automaatilla on nämäkin kuvat otettu. Kokeilin sellaisella asetuksella jossa automaatin lisäksi voi manuaalisti tarkentaa. Pitää koittaa tuota manuaalia selata ja opetella pois automaatista. Valitettavasti näissä lapsikuvissa ei hirveesti aina ole sitä aikaa säätää. Noissa rajaus-kommenteissa olen samaa mieltä, 3.kuvan suun alareuna harmillisesti puuttuu. Kiitos kommenteista,saa laittaa lisääkin:)
Ilkka Kokkonen
Henni, nyt aukon esivalinta käyttöön! Niin sinä säädät kuvaa, eikä kamera. Mikäs kamera sinulla olikaan käytössä?
Hiljaiselon jälkeen pari kotiäidin syyskuvaa:) Saapi kommentoida (muutenkin kuin että voi voi kun on lapsella räkätauti:)
Mustavalkoisuus toimii lähikuvissa kivasti! Oma lempparini on kuitenkin viimeinen värillinen, mihin poikkeava tarkennus tuo mielenkiintoa. Tykkään!
Kuvaan neljä on vangittu mielestäni lapsen tunnetila parhaiten. Todella puhutteleva kuva.
Ykkönen ja nelonen ovat sommittelullisesti vahvoja. Ja onpa asustepuolikin sattunut tuon hetken mielentilaan sopivaksi, pisaroita kun tulee sieltäkin. Teknisestä puolesta sen verran, että toki nuo piponkin pisarat olisivat saaneet tulla terävyysalueelle mukaan. Lieneekö sitten ollut sen verran vähän valoa tarjolla, että terävyysulottuvuuksissa ei ollut enempään varaa.
Etenkin nelosessa syvyysterävyyttä olisi kaivannut huomattavasti enemmän. Jos kuvatessa tietää, että tulee muuntamaan kuvat mv:ksi, niin silloinhan herkkyyttäkin voi rääkätä huoletta ihan eri lukemille kuin värikuvien kanssa! Niinkin päin voi lähteä toimimaan, että hämärässä herkkyys tappiin, ja kuvankäsittelyssä sitten tarvittaessa kuvat mustavalkoisiksi.
Itsehän tykkään tiukista rajauksista, mutta joissakin näistä on mielestäni tiukkuutta liikaakin. Esim. ykkösen oikeassa reunassa, silmännurkan jälkeen olisi saanut jäädä saman verran tilaa kuin on vasemmallakin puolella. Nelosessa voisi ehkä myös tehdä pieni lisätila leuan alla hyvää. Kolmosessa on lapsella oikein hyvä ilme, mutta tarkennus ei ole siinä osunut kohdalleen, tai sitten kohde on liikahtanut ratkaisevalla hetkellä taakse päin.
Mutta joka tapauksessa, Hennillä on oma tyyli ja tatsi kuvaustilanteissa, ja kuvat eivät ole koskaan haukotteluttaneet. Lisää vain lapsikuvia esille jatkossakin, kiitos!
Tietenkin kuvausteknisesti nelonen olisi tarvinnut lisää syvyysterävyyttä, MUTTA lisäterävyys olisi mielestäni syönyt nyt kuvassa olevan tunnelman ja tarinan tarinan.
Tai sitten korostanut tarinaa, kun esim. lapsen kyynel erottuisi paremmin. Tunnelmallinen epäterävyys saisi sitten olla vielä selvästi epäterävämpää. Mutta nämä on niiiiiin mielipidejuttuja, joissa jokainen voi katsoa olevansa omalta kannaltaan oikeassa!
Jep,tuossa 4.kuvassa ihan tarkoituksella tarkensin hattuun kokeilemalla eri kohtiin tarkennuksia. Tykkään että kuvat ovat mielenkiintoisempia jos koko kuva ei ole tarkka. Näitten hommien suhteen olen ihan amatööri ja täytyypä myöntää että automaatilla on nämäkin kuvat otettu. Kokeilin sellaisella asetuksella jossa automaatin lisäksi voi manuaalisti tarkentaa. Pitää koittaa tuota manuaalia selata ja opetella pois automaatista. Valitettavasti näissä lapsikuvissa ei hirveesti aina ole sitä aikaa säätää. Noissa rajaus-kommenteissa olen samaa mieltä, 3.kuvan suun alareuna harmillisesti puuttuu. Kiitos kommenteista,saa laittaa lisääkin:)
Henni, nyt aukon esivalinta käyttöön! Niin sinä säädät kuvaa, eikä kamera. Mikäs kamera sinulla olikaan käytössä?
Olympus pen 1. Perehtymistä vailla…