10 vastausta artikkeliin ”Etelä-Suomen matkalta

  1. JuusoJ

    Mitenkäs ne nyt noin huonosti aukeavat? Tein kylläkin välivaiheet ohjeiden mukaan…
    Nyt vasta huomasin, että parissa kuvassa silmä on aikalailla keskellä kuvaa…

  2. VilleM

    Hieno kuvasarja! Hauskan näköisiä nuo sinisorsien värimuunnokset. Pitääpä rueta kyselemään tuolta mammalta, että millonka olisi seuraava reissu Helsinkiin, olisi kiva kuvata meriharakkaa luonnollisemmassa ympäristössä, kun kerran on tullut keväällä vastaan, tosin pellolla. Jatka samaan malliin! 😉

  3. MarkkuU

    Juusolta laaja potrettitutkielma linnuista ja kuvissa on paitsi lintukummajaisia myös hauskoja ilmeitä ja eleitä.Valkoposken iso maastopoikanen on hassunnäköinen jaloittelija. Tosi skarppi kalalokin pää (kuva 6) yksityiskohtien erottuessa hienosti ja tausta piirtyy rauhallisena. Nautittavimpina kuvina minulle kuvaajaa kohti uiskenteleva ”valkosorsa” (kuva 9) ja naurulokkinuorukainen (kuva 11). Molemmissa on silmääni miellyttävä kuvakulma ja linnun asennot ja muukin sommittelu ovat hyviä. Erityisesti tuossa naurulokkikuvassa vihertävänä piirtyvävedenpinta on komea. Valkosorsakuvassa olisin laskenut hieman kameran suuntausta, jolloin mukaan olisi tullut oranssinokan heijastuma vedestä (naurulokkikuvassa linnun heijastuma näkyykin kivasti).

  4. JuusoJ

    Kiitos kommeteista! Tarkoitat varmaan ”valkosorsa”-kuvaa, jossa se on uimassa kohti (kemeran laskemisella)? Tilanteessa tuli kuvattua kovalla vauhdilla, koska en ole aikaisemmin nähnyt valkoista sinisorsaa ja edessä oli aika korkeata kaislikkoa. En muista varmasti, että oliko kaislikko sen verran korkea, etten olisi saanut kameraa alaspäin. Mutta voin muistaa sen myös väärin.

    Tuolla reissulla kuvaaminen tuntui aikalailla eksoottiselta, koska vastaan tuli näitä erikoisia sinisorsia, lajeja joita ei täällä Savossa välttämättä näe (kyhmyjoutsen, meriharakka, valkoposkihanhi…) ja nuoret lokit.

  5. Ilkka Kokkonen

    Nuori naurulokki selvä ykkönen minulle, sitten kohti uiva valkoinen sorsa ja haukottelulokki. Heh, on se kun muistelee Juuson ensimmäisiä tirppakuvia kuvankatseluilloissa…ajassa ei niistä ole menty isoa harppausta, mutta laadussa laajasti!
    Nurmikolla kävelevät linnut eivät henkilökohtaisesti juuri visuaalisesti hetkauta, lintuimmeiset tietysti löytävät niistä muutakin sisältöä, että siitä vaan…
    Mutta vielä nostan esille tuon nuoren naurulokin, ai kun osuu!
    Kiitos sarjasta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *