Vappuna tuli käväistyä vaimon ja kameran kanssa Maaningan Korkeakoskella ihastelemassa viimeisten lumien häipyilyä ja kosken pärskeitä. Väkeä oli paikalla tungokseen asti. Koskimaisemasta lienee räpsitty ziljardeittain kuvia, eikä mitään kovin ainutlaatuisia kuvakulmia tarttunut omalle kennolle. Vaikka valaistus oli iltapäivän tylsää valoa, veden liikkeen kuvaamista oli mukava opetella. Vaikea kuvattava, kun valkoiset kuohut ja musta kallio muodostivat jyrkkiä kontrasteja. Kuvia on käsitelty gimpillä vain peruskontrasteja ja -terävöintiä lisäillen.
SiiKa ry
Siilinjärven Kamerat ry
Extend
Totta on tuo että Korkeakoskelta on valtava määrä kuvia. Maasto asettaa omat rajoituksensa kuvakulmien hakemiselle, samoin kuin valoa on käytettävissä vain rajallinen aika, suunta tahtoo tästä syystä olla sama. Mukavaa näitä on silti katsella, jokainen kuvaaja tuo omaperäisen näkemyksensä. Esim. ykköskuvan kuva-alan käyttö on esimerkillistä, hyvin vahva syvyys-/korkeusvaikutelma.
Hienoja koskikuvia. Pidän eniten kuudennesta kuvasta. En muistakkaan, että milloin olen viimeksi käynyt Korkeakoskella.
Viikkoa aiemmin kävin itsekin tuolla. On se vaan aina kiva paikka kameran kanssa taiteilla, vaikka ei aina kuvallisesti onnistuisikaan. Kosken ääni ja erittäin raikas ilma, siinäkin on jo nautinnon aihetta visuaalisuuden lisäksi! Pitääpä laittaa tuonnempana minunkin muutama näyte koskelta.
Joopa, komppaan Tapsaa ykkösen suhteen. Kulkijakin on juuri oikeassa paikassa sommiteltuna (olikohan tuossa läheisapua tarjolla)! Ja kolmosen kuvakulmasta tykkään.
Tuo seiskakuvan paikka olisi alkuillasta hieno vastavalokuville. Harmi vain, että auringolle ei ole vastarannalla tarpeeksi vapaata aukkoa, vaan puitten varjoja tulee turhan paljon häiriöksi.
Kiitos, Markku!
Ensimmäisessä kuvassa tulee hyvin esille tämä kolmiulotteisuusvaikutelma. Rappuset ja kävelijä toimivat hienosti syvyysvaikutelman luojina. Kakkoskuva on mukavan alkukeväinen. Tälläisiä kuvia soisi näkevän enmmänkin. Itsellänikin on usein käynyt mielessä metsäkuvien ottaminen keväällä, kun neulasia on jokapuolella viimeisten lumien päällä. Seuraavissa otoksissa on kosken voimaa ja pauhunaa, etenkin tämä veden voima käy ilmi hyvin tästä kutoskuvasta, jossa veden liike on kuvattuna vähän lyhyemmällä valotusajalla.
”Kakkoskuva on mukavan loppukeväinen”, piti kirjoittaa.
Pidän 3-5 kuvien veden liikkeestä. Ertyisesti viitoskuvan harmonia ja maalauksellisuus puree. Seiskakuvassa on jännä tunnelma. Tuli mieleen, että mitäköhän kuvasta tulis, jos siinä kroppais reilusti. Jättäisi jäljelle vain pelkistetysti vasemman yläkulman rauhallisemman alueen ja jättäis pois oikean alareunan puunrungot? Kuvana tuo seiska kiehtoo katsomaan yhä uudelleen.