Kuvatuliaisia Pariisista! Huomasin, että matkan eka päivänä pitäisi kuvata pois alta ihmettelyn ja ihastelun aikaansaamat turistiräpsyt ja sitten voi alkaa keskittyä (ehkä) kuvaamiseen sommitteluineen. Harmittavasti eka päivän jälkeen loma oli kuitenkin ohi ja työ alkoi, joten kuvaamiseen ei ehtinyt juuri keskittyä. Pariisi ehti silti lumota, suosittelen!
Kiitos tuliaisista! Kuva kaks on just ihana, kuva minun makuuni – tunnelmaa, väria ja tarinaa. Mitenkäs se nykyään on tuo ihmisten kadulla kuvaaminen Parriisissa? Kymmenen vuotta sitten sai nopeasti rullaluistelevan poliisin kimppuunsa, kun viritteli kameraansa kadulla kohteena ohikulkijat!
Ykkösen ja nelosen pelkistetty sävymaailma toimii! Ja kakkosesta tykkään minäkin. Olisikohan kolmonen tullut tehokkaammaksi pienellä kyykistelyllä, olisi sitten Notre Damekin tullut enemmän kuvaan mukaan?
Joo, kyllä Pariisi on aivan mahtava kaupunki, pari kertaa aikoinaan inter-raililla tuli tutustuttua. Eka kerta oli häämatka. Toisella kertaa vietettiin vaimon kanssa siellä nelivuotishääpäivää samalla, kun ranskalaiset juhlivat vallankumouksen 200-vuotispäivää. Oli muuten kemut! Ja sillä reissulla myöhemmin tuli Hampurista hankittua ensimmäinen automaattitarkenteinen järkkäri, Asahi Pentax SFXn. Oi niitä aikoja!
Pisteitä Ilikolle, hänkin on saanut nauttia Pentax laadusta. Oi niitä aikoja.
Joo, tuo oli hintaluokassaan erittäin hyvä runko, ja kestävä. Sehän minulla filmijärkkärinä oli loppuun asti, 16 vuotta, ilman yhtäkään vikaa! Niin, ja onhan se vieläkin toki olemassa, jossain hyllyssä pölyä keräämässä.
Kamera kaulassa sai rauhassa kulkea, ei ollut poliiseja perässä. Tuo nuorisokuva on otettu Notre Damen aukiolla, jossa oli paljon väkeä ja joka hyppysissä kamera. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen, tähtäilinkö ihmisiä, puluja vaiko kirkkoa. Muuten kyllä jätin ihmisten kuvaamisen vähemmälle ja ihastelin linssin läpi harmaanakin kauniin kaupungin arkkitehtuuria, Seineä, puistoja yms.
Mulla oli kamerassa 50mm putki, josta sitten yritin saada irti mahdollisimman paljon. Notre Damen edessä kaipailin kyllä kovasti laajempaa kulmaa, mutta jääpähän sitten seuraavallekin kerralle jotain! Välillä konttasin aika lahjakkaasti, mutta tuossa kohti taisi häveliäisyys iskeä ja yritin vain olla nopea!
Kiitos Hanna, kuvat ovat viehättäviä, sinun näköisiäsi. Yhden objektiivin taktiikka on hyvä.
Olen aika usein ottanut reissulle vain rungon 35mm tai 50mm (Ilkalta ostetun Pentaxin) objektiivin. Noissa valovoima, kuvan laatu ja himmenninaukolla terävyysalueen hallinta onnistuvat oikein hyvin. Ja zoomiin verrattuna kuvaaminen on haasteellisempaa kun joutuu kävelemään ja miettimään. Tulee harkitumpia kuvia.
Muistutan että ratkaisevan hetken kuvaajana tunnetuksi tullut Henri Cartier-Bresson kuvasi ikänsä Leican pääosin 50mm objektiivilla. http://fi.wikipedia.org/wiki/Henri_Cartier-Bresson
”Cartier-Bresson ei koskaan kuvannut salaman kanssa, sillä hän piti sitä epäkohteliaana: ”Impolite… like coming to a concert with a pistol in your hand.””
Tämänkin ymmärrän ja allekirjoitan! Tosin saattaahan mun vastenmielisyydessä salamankäyttöön olla kyse myös taitamattomuudesta, tiedä häntä…
Vallitsevan valon hyödyntäminen on kuvaajalle haaste joka onnistuessaan palkitsee. Sitten Cartier-Bressonin ovat suuremmat herkkyydet tulleet käyttökelpoisemmiksi. ISO 400 on käyttökelpoinen käytännössä kaikissa kameroissa. Vielä suuremmatkin herkkyydet ovat käyttökelpoisia kamerasta riippuen.
Kiinteäpolttoväliset ja valovoimaiset 35mm ja 50mm objektiivit ovat suht. edullisia ja laadukkaita jo täydellä aukolla kuvattaessa. Samoin niiden perspektiiviä on helpompi hallita kuin laajakulmien tai teleobjektiivien. Aukolla 2 otetun kuvan terävyysalue on suppeahko ja kun sitä oppii hyödyntämään saa kuviinsa aivan uutta ulottuvuutta.
Olisiko tässä meille yksi opiskelun kohde, vähässä valossa kuvaaminen ja sitä myötä kapean terävyysalueen hyödyntäminen?
Ehdottomasti! Tästä aiheesta kaikki oppi on enemmän kuin tervetullutta.
Itse oon taistellut koko tämän muutaman vuoden järkkärihistoriani ajan vähän valon kanssa. En halua käyttää salamaa, ja kuitenkin hämärän hetket ja vähän valon sävyt on todella kiehtovia ja yhä uudestaan oon yrittänyt. Välillä joku ruutu saattaa onnistuakin, mutta haastetta kyllä riittää!
ISO800 on mun kameralla joskus ihan ok, mutta ISO1600 menee käytännössä joka tilanteessa liian rakeiseksi. Tämä Canonin 50mm F1.8 on putkena kyllä siihen hommaan aivan loistava. Eikä tosiaan ollut kallis, vähän reilu satanen.
Minä tykkään erityisesti 1. kuvasta. Miten saa muokattua tuollaisen kuvan, jossa osa on värillistä ja osa musta valkeaa? Tätä olen monta kertaa ihmetellyt…
Niin ja myös tuo tuoli-kuva on sen näköinen, että sommitelma voisi olla myös minun kamerasta. 🙂
Lassotoiminnolla voi rajata, minkä alueen säätöjä tekee. Olen eka kuvassa muokannut (=poistanut) sinisen sävyjä muualta, paitsi liikennemerkistä. Muualla on kyllä vihreät ja punaiset tallella, mutta kuvakohde itsessään oli pääosin harmaa.
Onko Hanna kuvankäsittely-ohjelmasi Photoshop elements vai joku muu? Ihan sillä kysyn kun muistelen Hennin pohtineen tätät kuvankäsittely-asiaa joskus aiemmin.
Suosittelisin kuvankäsittely-ohjelmaksi Photoshop Elementsiä. Antaa mahdollisuudet RAW-kuvien käsittelyyn, perussäätöihin ja halutessa melko monipuolisiin “kikkailuihin”.
Itse käytän Elementsiä kuvien pienentämiseen ja terävöintiin käytän Elementsin High Pass-maskia. Myös panoraamat syntyvät Elementsin Photomerge-osiolla.
Olen opetellut kuvankäsittelyä Photoshop Elementsillä aiemmin, mutta nyt olen käyttänyt Gimp 2.6:ta (vai mikähän versio se nyt olikaan?). Photoshop on hyvä. Gimpissä on vielä vähän sulattelemista, vaikka koko ajan löydän siitä enemmän ja enemmän. Ehkä jos jaksaisi lukea ohjeita ahkerammin, niin haltuunottokin olisi nopeampaa.
En ole juuri ottanut nyt RAW-kuvia, enkä ole selvittänyt onnistuuko niiden käsittely Gimpillä, mutta olen käyttänyt niiden kanssa aiemmin Canonin mukana tullutta Digital Photo Professionalia.
Olen kyllä harkinnut, että hankkisin taas Photoshopin. Se on niin selkeä.