Tässäpä muutama kuva Tiilikan reissulta syyskuulta. Ovat samalla myös ensimmäisiä harjoituksiani Lightroomin käytöstä kuvankäsittelyssä. Kyseistä ohjelmaa en ennen ole käyttänyt ollenkaan. Kuvissa onkin mukana vähän kaikenlaista sävytystä ym. ihan vaan testauksen takia. Ei ole tarkoituskaan että nämä olisivat ihan luomun näköisiä.
Tuossa panoraamakuvassa (9) on käytetty lisäksi Huginia viiden pystykuvan yhdistämiseen. Muita ohjelmia ei nyt ollut käytössä. Lightroomilla tuntuu pärjäävän oikein hyvin.
Tämä on cool sarja! Kakkonen, nelonen, ysi ja 12 menevät minulla kärkeen. Kakkosessa tulee tehokkaasti kolmiulotteisuus esille kivien avulla. Tuo etummainen kivi hieman askarruttaa, kun sen reuna on noinkin lähellä keskustaa. Mutta vaikeaa olisi sommitelmaa muuttaakaan, kun kaikkien noiden kivien pitää kuvassa kuitenkin näkyä.
Nelosessa on tyylikäs, pelkistetty toteutus hyvin nähdystä kohteesta.
Ysi on hyvin sommiteltu, hyvin rajattu panoraama miellyttävässä valossa kuvattuna. Polku johtaa katseen kuvaan ja tekee kolmiulotteisuutta.
12:ssa tulee mieleen historian havina, mitähän kaikkea tuo mänty olisi nähnyt, jos sillä silmät olisi…Pilvien linjat pelaavat hyvin yhteen männyn muotojen suhteen, ja sommittelu on jälleen taitavaa! Ja ihmeen vähän näissä häiritsi Jarkon ottamat vapaudet sävyjen suhteen. Kiitos, Jarkko!
Hitsi, onpas upeita kuvia!
Tuossa nuotiokuvassa on muuten valotusta 10s! Kävin siinä välillä tökkimässä puita nuotiossa kepillä, jotta sain aikaiseksi kipinöintiä ja valojuovia.
Kohtuullisen rauhalliset liikkeet olivat tuolla mallilla, jolle en kertonut milloin suljin on auki. Itseasiassa en nähnyt tuota kuvaa ottaessa tuota Ilkan poseerausta ollenkaan, vaan otin kuvaa pelkästä nuotiosta ja kipinöistä.
Kuva on sitten käsittelyssä rajattu n 1/4:aan alkuperäisestä (!). Sain siten Ilkan ja nuotion aseteltua kohdalleen.
Malli taisi olla kunnon nuotiohypnoosissa! Ympärillä kävi melkoinen kuvausvilske, minä otin rauhallisesti ja nautin nuotiopiiristä. Välillä huomasin olevani samalla mallin roolissa, välillä taas saatiin salakuvia pimeyden avulla.
Rantavyöhykekekuvista minulle ykkösenä kakkonen – katsetta kuljettava ja syvyysvaikutelman luova kivikaari, valo-varjo -vastakohtaisuus etualan ja taka-alan välillä, pohja-pinta -vastakohtaisuus, vastavärit ja mielenkiintoinen sävykokonaisuus. Myös monissa muissa kuvissa tuo erilainen sinisävytys on kiinnostava.
Kuva syvämietteisestä ”poppa”ukosta ”tulikärpästen” keskellä niin ikään kiva. Kalmoniemen panoraamassa pirteän kirpakat syysvärit, hyvä syvyysvaikutelma ja rungot suorassa koko kuva-alalla. Kuvaa katsellessa tuntee kulkevansa polulla. Myös kuva 12 nousee minulla kuvapinkan kärkikastiin. Kaikkiaan hieno kuvasarja.
No 12 tosi upea!
Mestarillisen näyttävä kuvasarja eikä nämä mainitsemasi sävytykset häiritse vahvaa vaikutelmaa! Jarkko on aika haka näissä järvimaisemakuvissa! Kuvat ykkönen, kakkonen, nelonen, vitonen, seiska, ysi ja kaksitoista ovat minusta parhaat. Ja muutkin kuvat toimivat kuvasarjassa omilla paikoillaan. Nuotiokuva on erinomainen ja todella kiva idea tämä nuotion kohentaminen lentävien kipinöiden aikaansaamiseksi kuvan valottamisen aikana. Millä optiikalla kuvasit nämä järvimaisemat?
Kiitoksia kommenteista. Maisemat on kuvattu Tamron AF 17-50mm f/2.8 SP XR Di II LD Aspherical [IF] -putkella (herra Tamronilla oli käytössään muutamia ylimääräisiä kirjaimia tätä nimetessään). Rantakuvissa joissa hiekka näkyy veden alta, on käytetty lisänä pyöröpolaa.