4 vastausta artikkeliin ””

1. JuusoJ lauantai, 29 syyskuun, 2012 klo 10:43 am

   Hienoja lintukuvia! Palokarki- ja närhikuvat ovat tässä suosikkejani.
2. Ilkka Kokkonen sunnuntai, 30 syyskuun, 2012 klo 1:10 pm

   Lintuihmisille näissä on tietysti ihan oma sisältönsä, pohdittavana ovat yksilöiden ja lajien ominaisuudet , yleisyydet yms. Itselleni lintukuvat arvottuvat pääasiassa visuaalisuuden kautta (kiinnostaa toki biologinenkin puoli osaajan kertomana).
   Sikäli esim. ykköskuva ja viimeinen ovat sommittelullisesti jäykän oloisia. Neliörajaus ”vaatii” mielestäni useimmiten sisällöltään diagonaalista dynamiikkaa hyvin toimiakseen, tai sitten sopivasti symmetriaa. Näissä kahdessa pystyrajaus toimisi selvästikin paremmin. Ykkösen sotilaallinen haukka saisi todennäköisesti pystyrajauksesta vielä lisää pontta asentoonsa. Närhikuvassa noin vaaterissa olevan oksan vaikutus vaimenisi pystyrajauksessa. Olisi mukava nähdä tällaiset rajaukset vertailun vuoksi, voisitko kaima sellaiset veistellä?
   Palokärkikuvassa dynamiikkaa on sitten selvästi enemmän. Näyttää siltä, että lintu on juuri hypännyt tuolle oksalle ja heti ponnistamassa kiireissään uudestaan liikkeelle. Terävyysalue on kuvassa erittäin sopiva sekä linnun että hienosti toimivan taustan suhteen. Olikohan tuolla vasemmalla jotain häiritsevää, että rajaus on tuollainen. Sinne tulevan liikkeen suuntaan kun olisi muuten voinut jättää enemmän tilaa. Mutta tuosta tykkään!
   Ampuhaukan kyttäily pellon reunassa kertoo elämän kiertokulusta, kohta joku pikkunisäkäs lienee vainaa.
3. TeroP maanantai, 1 lokakuun, 2012 klo 11:48 am

   Erittäin toivottava ja rakentava palaute kuvasarjasta Ilkalta, perusteluineen. Tälläistä on opettavaista lukea sekä omista että toisten kuvista.

   Omasta mielestäni palokärkikuva on hieno ja jopa syvyyttä siitä löytyy, kun linnun asento on sellainen ja oksa jatkuu mukavasti taustalla. Ampuhaukkakuvaa jos olisi päässyt vähän alempaa kuvaamaan, niin maisemaa ja horisonttia näkyisi enemmän kuvan yläosassa. Mutta epäilen, että nämä molemmissa petolintukuvissa olevat tilanteet ovat olleet vain sekunnin kestäviä eli eipä siinä ehdi kuin kuvan laukaista. Närhi on ongelmallinen kuvattava jopa piilokojusta (ilman piiloa lähes mahdoton saada kunnon kuvaa). Itselläni on myös useita närhikuvia, koska pidän lintua erittäin kuvauksellisena. Osa omista närhikuvistani on periaatteessa ok, mutta lähes jokaisessa kuvassa lintu on niin jäykistyneenä paikoilleen, ihan paskajäykkänä. Täytyisi yrittää ottaa kyseisestä linnusta vaikka toimintakuvia esim. nahistelevista närhistä lumipyryn keskellä, siivet levällään oksalle laskeutuvasta linnusta tai sitten yksinkertaisesti kääntää kuvassa voitoksi tämä linnun em. arkuus ja korostaa kuvassa närhen oikeaa luonnetta eli piilottelevaisuutta. Helposti sanottu, haastavampaa vaan kuvata ne kuvat. Vähän sama ongelma kuin kaikessa kuvaamisessa, kuvasi sitten mitä tahansa.
4. MarkkuU keskiviikko, 3 lokakuun, 2012 klo 9:03 pm

   Vaikka ykköskuvassa on tiettyä patsasmaista jäykkyyttä, on siinä mielestäni tavoitettu kuvaan varpushaukan omaa olemusta. Tuollainen jämähtänyt jäykkis se vaan on, kun se väijyy! Pikkulintujen kauhun olemus siinä on esillä koukkukynsien näkymistä ja tulista tuijotusta myöten. Myös höyhenpuvun värisävyt pelittävät mielestäni ihan maukkaasti petäjän oranssikyljen, harmaan istumaoksan ja valkoharmaan syystaivaan kanssa. Pystyrajaus tekisi kyllä terää ja lisäisi varmaankin vielä pedon raamikkuutta. Kyllä minä tykkään tästä sähäkkäilmeisen otuksen kuvasta.

   Palokärkikuva on myös hyvä, tosiaan kolmiulotteinen, lintu kokonaisuudessaan terävyysalueella ja tausta hyvin epäterävöitynyttä. Punkkarinärhessä on myös tiettyä ilmeikkyyttä.