Ohessa muutama otokseni Lintuyhdistys Kuikan masinoimalta ja 25.3. retkeillyltä kuvausreissulta, jonne osallistui myös koko joukko siikalaisia. Kohteena olivat Leppävirran Konnuskosken maisemat. Kuvauskohteita piisasi linnuista koskiluonnon yksityiskohtiin. Kuvien myötä tuli myös otettua ensiaskeleita Lightroomin käytössä. Hienolta käpistelyohjelmalta tämä LR vaikuttaa.
Hyvin hallittuja jääkuvia! Onko tuo jokin ötökkä, joka on jään sisällä kakkoskuvassa? Juoksevavesi kuvassa seitsemän on myös upea väreiltään ja sommittelultaan. Onko siinä käytetty pyöröpolarisaatiosuodinta?
Tuosta kakkoskuvasta vain ronski rajaus että tuo ötökkä tulisi kuvaan pääkohteeksi. Hyvähän tuo on noinkin mutta siitä saattaisi tulla huomiota herättävä kuva kun tuohan on kuin jiokin 20 000 vuotta vanha fossiili meripihkan sisällä. Mukavia kuvia myäs nuo koertteisiin jäätyneet renkaat.
Ykkösen sinänsä hyvännäköiset jäät ovat jäykässä asetelmassa, mikä oikein korostuu, kun vieressä on niin paljon dynaamisempaa meininkiä. Tuosta kakkosen diagonaalisommitelmasta tykkään! Ei kai se kuitenkaan ötökkä siellä jään sisässä ole, vai mitä? Paljon on kyllä sellaisen näköinen.
Nelosesta kutoseen Markku on selvästi tutustunut Lightroomin namiskoiden voimaan. No, hyvä, että vääntö on tehty tarpeeksi korostetusti, ettei jää kenellekään mielikuvaa näkymän luonnollisuudesta. Itse asiassa kutoskuvasta tykkään!
Seiskan virtaluomus lienee aika lailla väännetty myös, tuskin siellä tuollaisia sateenkaarivärejä vedessä sentään näkyi. Mutta tästäkin tykkään.
Markun korsi/jääyhdistelmät ovat sitten oikein valotettuja. Itse oman sarjani kohdalla päädyin huomattavasti niukempiin valotuksiin jääaiheiden huippuvalojen mukaan. Näissä näkyy tosiaankin tilanne enemmän ”oikeasti”.
Kiitokset kommenteista. Juhanin innoittamana rajasin tuota ”ötökkä jäässä” -kuvaa, jota olin rajannut jo alunperinkin. Hirmusen ronskisti en jatkorajausta tehnyt, kun halusin säilyttää tuon jääpaakkuparin. Ötökkä oli tosiaan siellä toisen jääpaakun sisällä. Oikeastaan kyseessä ei ole ötökkä vaan erään koskikorennon (laji lienee tarkemmin sumukorento, tunnetaan myös nimellä hankikorri) toukkanahka. Jään reunalle jääneen toukkanahkan ympärille oli jäätynyt edellispäivänä valunutta vettä lämpötilan laskiessa edellisehtoona vähitellen pakkasen puolelle. Koskellahan oli juuri ollut em. koskikorennoilla oikeat kuoriutumisorgiat (jos paikalla olleet kiinnititte huomiota, niin vesikivien hankireunukset olivat paikoin mustanaan toukkanahkoja ja niitä siivellisiä aikuisia kömmiskeli hangella joka paikassa).
Pitihän sitä uuden värkin kiihdytyskykyä kokeilla ja noissa jääoksakuvissa on tosiaan väännetty LR:n nappulaa tuvan lämmössä ihan topakasti. Vertailuna väännön voimasta keskimmäisen kuvan versio, jossa on raw-kuvasta painastu LR:ssä vain autotone-nappulaa ja tehty perusskarppaus. Pärskekuvassa ei ole käytetty suotimia, mutta keltaisen, vihreän ja oranssin saturaatiota lisätty ja sinisen ja punaisen saturaatiota vähennetty, samoin kuin tyrkätty kontrastia sekä valotettu ja saturoitu pintakiveä paikallisesti. Vihreä ja keltainen väri tulevat pohjimmiltaan pohjakivien vihreistä kasveista ja kivien keltavaaleasta väristä. Alkuperäisessäkin raw-kuvassa esiintyy hento sateenkaariväritys, liekö syynä pärskeistä syntynyt hienoinen vesisumu ja valon heijastuminen siitä.
Vai että toukkanahka, no onhan se ainakin puoliötökkä sitten…hieno bongaus biologin ammattitaidolla! Tuota puoliötökkäjääklönttiä olisi kannattanut kuvata pelkästäänkin.
Kyllä nimittäin näkyvissä olevista alkuperäinen sommittelu voittaa tuon tiukennetun version.
Hyvä oli tuo vertailuversion laittaminen. Itse en ole koskaan käyttänytkään mitään autotonea, näyttäisi tosin suht rohkealta senkin vaikutus. Mutta kyllähän joskus taivaan sini jäähän todella voimakkaasti hyökkää!
Vai oli sateenkaariväritys jo RAWissa mukana. Hämmästyttävää sikäli, että eihän tuo kovinkaan räiskesumuiselta kohdalta vaikuttaisi. Ihmeellinen luonto jälleen!