Innostuin tänä syksynä taas kuvailusta oikeastaan vasta Juhanin innoittamana, kun näin täältä sivuilta ne ruskaiset hienot koivikkokuvat. Tilhiä ja sieniä tulee syksyisin kuvattua ihan samalla tavalla kuin niitä sinivuokkoja joka kevät. Samat aiheet vuodenaikojen mukaan, niitä vaan jostain syystä pitää aina kuvata uudelleen. Siinähän tämä rikkaus taitaa ollakin, täysin vastakkaisissa neljässä eri vuodenajassa.
Hyvät on kuvat. Kuva jossa on useampi lintu lennossa olisi tylsä, jos yksi pyrsö ei tekisi siihen poikkeusta.
Ei tietenkään pyrsö, vaan pyrstö.
Hienot syksyiset kuvat! Kuvat 2,3,5 ja 6 ovat suosikkini.
Kerrassaan hieno sarja, on vaikea valita suosikkiaan, kaikki kuvat ovatniin yksilöllisiä. Useamman katselukerran jälkeen 11 nousee kuitenkin suosikikseni.
Onpa taas mielenkiintoinen kuvasarja Terolta. Kyllä tuo lintupuoli on Terolla hallussa, jälleen kerran ja monta kertaa! Tässä lieneekin hyvä paikka suitsuttaa lisää Teron lintuosaamisesta: viimevuotisen vuosinäyttelymme mainoskuva (Kun tintti putosi puusta) pääsi Vuoden luontokuvakisassa kahdensadan joukkoon (yli 11000 kuvaa)! Finlandia-talolla kuului paljon naurahduksia, kun kuva näytettiin luonnonvalokuvaajien syyspäivillä.
Ykköskuvassa sommittelu ja tausta pelaa, itse kohde ei vain ihan pihlajanoksien valioyksilö ole. Haarakaskuvassa on melko yllätyksetön kuvakulma, mutta helppojahan nuo kohteet eivät todellakaan ole. Seiskan sieniaiheesta tykkään kovasti, jokin lienee vasemmalla kummitellut, kun noin tiukaksi piti rajaus tehdä sieltä.
Voi kettu, kun repolainen on jäänyt epäskarpiksi, yllättävä tilanne varmaankin oli. Kun valokin olisi ollut mainio! Missä tuo tilanne tuli vastaan?
Kiitos, Tero, hienosta syyssarjasta!
Syksy henkii tässä kuvasarjassa. Pihlajan ja lintujen symbioosia, lahottajasienten työtä, karvapeitteen vaihtoa, ruskaa ja ruskan värejä ja lopulta lehdetön puu. Niin kertakaikkisen syksyistä. Eläinkuvien sommitteluista tykkään. Noin sotilaallisesti järjestäytynyttä lentävää tilhiparvea en ole tainnut tavata koskaan, joskin kuvahan aina pystyy pysäyttämään tilanteen, jollaista silmä ei livetilanteessa plokkaa.
Jos jokin pitää nostaa sarjan päällimmäiseksi, on se kuutoskuvan skarppi räkättiparivaljakko. Kuvassa suljin on räpsähtänyt mielestäni oikealla marjanpoimimissekunnilla ja lintujen sommittelu ei ole ihan tavanomainen. Myös kuvan värit pelittävät. Kettukuvan hienoinen epäterävyys mielestäni sopii jotenkin tällaisen hämäräliikkujan hämyyn potrettiin. Olipa sillä vuoden luontokuvaketullakin kuono kuvassa epäterävänä, mutttei haitannut oleskaan.
On se hyvä, että Tero löysi innostuksensa uudelleen. Mitä olisikaan menetetty. Omia suosikkeja on paljon, mutta erityisesti pidan parvikuvasta ja ketusta. Lisäksi ehkä kuvallisesti ei parasta, mutta värityksellisesti antoisa on tuo tilhi roikkumassa. Keltamustaviirut suorastaaan ryöpsähtävät esiin.
Epäskarppiutta on monenluonteista! Toisiin tilanteisiin se on ihan MUST, toisiin se sopii, toisissa se on OK, toisissa se jättää toivomisen varaa, mutta monesti se myös suorastaan tuhoaa kuvan. Tässä haittaluokka on mielestäni toiseksi viimeinen.
Repolaiskuvassahan eläin on seisovillaan, joten liikkeen tuntua epäterävyyden ei tarvitse korostaa. Kameran liike-epäterävyydellä ei vain ole funktiota tuossa kuvassa. Käsivarallahan mitä todennäköisimmin tuossa hämärähetkessä on pitänyt nopeasti toimia, että sikäli varmasti hyvä saavutus noinkin!
Aukko on varmasti ollut täysillä auki, joten se puoli epäterävyydestä on mukavasti kunnossa.
Kylläpä on Tero ikuistanut taas hienon sarjan syksyä. Kuvissa on miellyttävät värit ja valaistus hehkuu hienosti. Lintukuvat on aina hastavia mutta hienoja joita Tero näyttää pääsevän mukavasti kuvaamaan, se vaatii malttia.
Tuo syksyinen järvenlahti kuva miellyttää minua myös. Siinä an saatu hyvin tuo syvyysvaikutelma tuotua esille, rantakivet, lumpeet, vastapuolen kalliot ja sitten tuo kaunis ruska ja pilvetkin on hyvän väriset. Täytyy vain todeta että kyllä syksy on kaunis vuodenaika kun vain saa siitä ne parhaat palat vangittua. Alkaa tosin olla muistoa vain nuo syksyn värit tältä erää ja siksi kai nuo kuvat nouseekin taas arvoonsa.
Seurasin tässä joku vuosi sitten kun haastateltiin iäkkäitä Australiaan menneitä Suomalaisia jotka olivat siellä ikuisessa kesässä elämänsä eläneet ja hyvin menestyneet. Vaikutti että kaikki oli kunnossa mutta kun heiltä kysyttiin onko jatakin joka heiltä puuttuu ja jota he kaipaavat, jokainen vastasi heti miettimättä että vuodenajat.
Kiitti näistä kommenteista. Minulle mieluisin kuva näistä on tuo viimeinen kuva marjattomasta ja lehdettömästä pihlajasta.
Sienikuvassa kummitteli jokin epäskarppi vasemmalla puolella, siitä tuollainen sommittelu. Lisäksi halusin tuoda esille myös oik. puolella ollutta sientä myös. Se erottuu kuvassa vähän tummempana.
Parvikuva on cropattu vaakakuvasta pystykuvaksi ja tietenkin laskelmoidusti juuri siitä kohdasta kuvaa, jossa tilhiä lentää kaikista tiheimmin. Kettukuva on näistä ainoa otos, joka on kuvattu aiemmin. Muut on kuvattu tänä syksynä. En tiedä miksi tuon kettukuvan laitoin tähän mukaan, ehkä halusin vähän vaihtelevampaa kuvasarjaa esille? Siinä kuvaustilanne oli arvatenkin nopea ja hämärää riitti myös. Aluksi olin tyytyväinen kuvaan, mutta tietokoneen näytöllä kuva näyttikin sitten epätarkalta. Liikkuvassa kuvassahan se toimisi, niinkuin Ilkka tuossa toteaa. Tai ehkä tässä tilanteessa jotenkin, jos olisi paljon hämärämpää.
Joopa, kettujutussa oli aineksia huippuhienoon osumaan. Jos Tero olisi voinut/kerennyt liikahtaa hiukan oikealle ja nousta hieman ylemmäs (kettu olisi piirtynyt täysin tietä vasten) ja objektiivissa olisi ollut paras mahdollinen kuvanvakaaja…
…niin kuvan olisi voinut lähettää vaikka vuoden luontokuvakisaan! Tuollaisena: ei mitään menestysmahdollisuuksia. Ja olisiko tuossa optimitilanteessakin ”vaadittu” suurempaan menestykseen parempi asuste repolaisen ylle…ehkä…
Ei ollut siinä linssissä vakaajaa, kun ei ole rahaa ostaa niin kalliita vehkeitä. Kyllähän siinä voittokuvassa on niin siisti ”studiokettu” ..me metsäläiset ollaan kokonaan toista maata. Mutta mukavasti ajateltu tilanne, kuitenkin mahdollisesta kilpailumenestyksestä…muttia ja mutkia on vaan niin paljon matkassa,heh.
Hienoa, että laitoit kettukuvan. Harva pystyy laittamaan omansa. Lintukuvia on paljon ja kauniitahan ne ovat, mutta onko niitä yleiseen tasoonsa nähden liikaa? On hyvä,että luontopuolella tulee painotuksia muuallekin.