Tällainen metsäkurjenpolvi. Tiedän, että se on hieman levoton, mutta jotenkin ristiriitaisella tavalla pidän itse siitä. Mitä ollaan mieltä?
Lisäksi koivun lehti.
9 vastausta artikkeliin ”Sekalainen kauhistus”
Ilkka Kokkonen
Tuo ykkönen on nyt sellainen kyseisestä kasvilajista hyvin kertova kuva, jossa tulee esille kasvin tunnusmerkkejä (tuleeko kaikki oleellinen, Markku varmaan kertoo) ja lisäksi sen kasvuympäristö. Että hyvin informatiivinen kuva on kyseessä. Mutta henkilökohtaisesti olen enemmän koivunlehtilinjalla. Siinä lehden kärjen lähellä oleva epämääräinen luonnonmateria vetää huomiota puoleensa häiritsevästi, se olisi kyllä kannattanut jotenkin kuvasta eliminoida. Oikean alanurkan epäskarppi lehti sen sijaan ei minua häiritse. Tuota lehden oikean reunan sahalaitavarjoa kun olisi vielä hiukan enemmän esillä! Ennustan vahvasti, että kun Henry saa makroputken käyttöönsä, niin näemme vielä runsaasti nautinnollisia otoksia luonnon yksityiskohdista!
TeroP
Ykkönen on minusta onnistunut ja hyvä kuva taustoineen kaikkineen. Koivunlehti kuva olisi vieläkin parempi ilman noita kuvan alaosien epätarkkoja elementtejä.
Juuso Jonninen
Ykkönen on onnistunut hyvin. Toissa kesänä kuvasin myös metsäkurjenpolven kasviooni, mutta eihän se kovin hyvä kuva ole. Pitänee päivittää…
Olen samaa mieltä Teron kanssa koivunlehtikuvasta.
henrye
Kiitokset huomioista.
Kasvion kerääminen kuvaamalla on hyvä idea. Minun kouluaikanani keräsimme ja kuivatimme niitä ja kai niin tehdään nytkin, mutta valokuvausta voidaan hyödyntää koulutyössä monella tavalla.
Juhani Hynynen
Koska tykkään maisemista minua miellyttää erittäin paljon tuo ykköskuva. Siinä olet saanut tuon kukan tosiaan erittäin hyvin esille kasvuympäristössään. Hieno kuva.
Juuso Jonninen
Minulla on kasviossani sekä kuvia ja prässättyjä kasvieja. Melkein kaikissa on molemmat.
Tapsa
Kurjenpolvi toivottaa tervetulleeksi metsään, hyvä lajikuva kasvista sen kasvuympäristössä. Hyvä kuva. Koivunlehti on pelkistetympi, hieno vastavalotutkielma josta kaiken muun voisi karsia pois.
MarkkuU
Ihan jumalaisen hienot värit kurjenpolvesi kukissa, juuri tuollaisia ne ovat luonnossa ja värit toistuvat lloistavasti kuvassasi. Ihmekös tuo, jos itsekin pidät kuvasta. Itselläni on ollut vaikeuksia saada lajin kukan värit toistumaan noin luonnollisena. Sinulla kuvauskalustosi säädöt ja kuvankäsittelysi on saanut värit kohilleen. Muutkin juhannuskukan lajituntomerkit näkyvät, samoin lajin lehtomainen elinympäristö, jossa laji yleensä heiluu päätä pitempänä monia muita kanssakasvajiaan.
Fantastinen juttu on myös mainitsemasi kuvakasvion keruu, jota Juusokin on harrastanut. Kuvaamista voi hyödyntää monellla tavoin uusien asioiden oppimisessa ja kasvilajien opiskelu fotailua hyödyntäen on yksi tällainen tapa. Eikä kasvit ole tuon aloituksen jälkeen pelkkää vihreää massaa, jota se monelle luonnossa liikkujalle tahtoo olla. Siitä saa elinikäisen osaharrastuksen valokuvaamiseen jo pelkästään suomalaiseen kasvilajistoon rajoittumalla. Kasvilajikuvaamisessa voi toteuttaa myös taiteellisia kunnianhimojaan aivan samalla tavoin kuin muussakin kuvaamisessa. Suomessa taitaa olla vain pari kaveria, jotka ovat itse kuvanneet maamme putkilokasvilajit (ainakin lähes kaikki). Valtava urakka, ja samalla tyypeistä on tullut huippuja putkilokasvilajien tuntijoina. Sitten on vielä sammalet, jäkälät – ja sienilajejakin riittää! Sienistä on esimerkiksi löytämättä tieteellekin tuntemattomia lajeja jo pelkästään Suomesta ja valokuvaamisen kautta voi saada siten jopa meriittiä tiedemaailmassa uusien lajien löytäjänä. Toki se vaatii paljon muutakin sienituntemusta, mutta tuskinpa on ensimmäinen kerta, että johonkin aihepiiriin (vaikkapa sieniin) jää syvällisemmin koukkuun kuvausharrastuksen kautta.
henrye
Kiitos kaikille mielipiteistä. Olen kiinnostunut luonnon eri ilmiöiden kuvaamisesta (ehkä se on käynyt tarkkanäköisimmille selväksi). Valitettavasti oma lajituntemukseni on aika heikko. Enemmän liikutaan yleistiedon varassa, mutta nyt tämän valokuvausharrastuksen myötä on alkanut lajitietouskin kiinnostaa aivan erilailla. Ainoa valituksen aihe on se, että opittavaa eri alueilta on niin paljon. Vaan sanoihan tuo tohtorikin, että mihinkäs sinulla enää kiire.
Tuo ykkönen on nyt sellainen kyseisestä kasvilajista hyvin kertova kuva, jossa tulee esille kasvin tunnusmerkkejä (tuleeko kaikki oleellinen, Markku varmaan kertoo) ja lisäksi sen kasvuympäristö. Että hyvin informatiivinen kuva on kyseessä. Mutta henkilökohtaisesti olen enemmän koivunlehtilinjalla. Siinä lehden kärjen lähellä oleva epämääräinen luonnonmateria vetää huomiota puoleensa häiritsevästi, se olisi kyllä kannattanut jotenkin kuvasta eliminoida. Oikean alanurkan epäskarppi lehti sen sijaan ei minua häiritse. Tuota lehden oikean reunan sahalaitavarjoa kun olisi vielä hiukan enemmän esillä! Ennustan vahvasti, että kun Henry saa makroputken käyttöönsä, niin näemme vielä runsaasti nautinnollisia otoksia luonnon yksityiskohdista!
Ykkönen on minusta onnistunut ja hyvä kuva taustoineen kaikkineen. Koivunlehti kuva olisi vieläkin parempi ilman noita kuvan alaosien epätarkkoja elementtejä.
Ykkönen on onnistunut hyvin. Toissa kesänä kuvasin myös metsäkurjenpolven kasviooni, mutta eihän se kovin hyvä kuva ole. Pitänee päivittää…
Olen samaa mieltä Teron kanssa koivunlehtikuvasta.
Kiitokset huomioista.
Kasvion kerääminen kuvaamalla on hyvä idea. Minun kouluaikanani keräsimme ja kuivatimme niitä ja kai niin tehdään nytkin, mutta valokuvausta voidaan hyödyntää koulutyössä monella tavalla.
Koska tykkään maisemista minua miellyttää erittäin paljon tuo ykköskuva. Siinä olet saanut tuon kukan tosiaan erittäin hyvin esille kasvuympäristössään. Hieno kuva.
Minulla on kasviossani sekä kuvia ja prässättyjä kasvieja. Melkein kaikissa on molemmat.
Kurjenpolvi toivottaa tervetulleeksi metsään, hyvä lajikuva kasvista sen kasvuympäristössä. Hyvä kuva. Koivunlehti on pelkistetympi, hieno vastavalotutkielma josta kaiken muun voisi karsia pois.
Ihan jumalaisen hienot värit kurjenpolvesi kukissa, juuri tuollaisia ne ovat luonnossa ja värit toistuvat lloistavasti kuvassasi. Ihmekös tuo, jos itsekin pidät kuvasta. Itselläni on ollut vaikeuksia saada lajin kukan värit toistumaan noin luonnollisena. Sinulla kuvauskalustosi säädöt ja kuvankäsittelysi on saanut värit kohilleen. Muutkin juhannuskukan lajituntomerkit näkyvät, samoin lajin lehtomainen elinympäristö, jossa laji yleensä heiluu päätä pitempänä monia muita kanssakasvajiaan.
Fantastinen juttu on myös mainitsemasi kuvakasvion keruu, jota Juusokin on harrastanut. Kuvaamista voi hyödyntää monellla tavoin uusien asioiden oppimisessa ja kasvilajien opiskelu fotailua hyödyntäen on yksi tällainen tapa. Eikä kasvit ole tuon aloituksen jälkeen pelkkää vihreää massaa, jota se monelle luonnossa liikkujalle tahtoo olla. Siitä saa elinikäisen osaharrastuksen valokuvaamiseen jo pelkästään suomalaiseen kasvilajistoon rajoittumalla. Kasvilajikuvaamisessa voi toteuttaa myös taiteellisia kunnianhimojaan aivan samalla tavoin kuin muussakin kuvaamisessa. Suomessa taitaa olla vain pari kaveria, jotka ovat itse kuvanneet maamme putkilokasvilajit (ainakin lähes kaikki). Valtava urakka, ja samalla tyypeistä on tullut huippuja putkilokasvilajien tuntijoina. Sitten on vielä sammalet, jäkälät – ja sienilajejakin riittää! Sienistä on esimerkiksi löytämättä tieteellekin tuntemattomia lajeja jo pelkästään Suomesta ja valokuvaamisen kautta voi saada siten jopa meriittiä tiedemaailmassa uusien lajien löytäjänä. Toki se vaatii paljon muutakin sienituntemusta, mutta tuskinpa on ensimmäinen kerta, että johonkin aihepiiriin (vaikkapa sieniin) jää syvällisemmin koukkuun kuvausharrastuksen kautta.
Kiitos kaikille mielipiteistä. Olen kiinnostunut luonnon eri ilmiöiden kuvaamisesta (ehkä se on käynyt tarkkanäköisimmille selväksi). Valitettavasti oma lajituntemukseni on aika heikko. Enemmän liikutaan yleistiedon varassa, mutta nyt tämän valokuvausharrastuksen myötä on alkanut lajitietouskin kiinnostaa aivan erilailla. Ainoa valituksen aihe on se, että opittavaa eri alueilta on niin paljon. Vaan sanoihan tuo tohtorikin, että mihinkäs sinulla enää kiire.