Mukava on katsella toisten kuvia, vaikka kommentoimaan ei aina ehdi. Pitkä viikonloppu antoi pitkästä aikaa mahdollisuuden keskittyä itsekin näkymiin linssin toiselta puolelta. Tässä sekalainen seurakunta viikonlopun tunnelmia järveltä ja rannalta. Järvellä yhä talvi, rannalla mieli jo kovasti kesään päin.
t. Hanna
Ykkösen niukat värit ja kuvaelementtien niukkuus tekevät mielestäni kuvasta konstailemattoman ja miellyttävän. Vielä porojen lunki ote tekee lisän kuvan rauhallisuudelle. Leikkauksetkin taitavat olla kohillaan. Kolmonen hivelee eniten silmääni, kiva valo, sulan asento, sulkaliistakkeiden repeytymät jännitettä tuomassa. Eikä vasemman reunan epäterävyys sulassa ainakaan minua haittaa.
2 ja 4 syväterävyysalueen käyttö hienoa,lyhyttä terävyysaluetta jatkaa kohteen muotojen toistuminen. Kivat valot ja värimaailmat.
Hienoja kuvia! Pidän eniten sulkakuvasta.
Ykköskuvan asetelmallisuus tehostuisi, jos onnistuisi kyttäämään tilanteen, että eläimet eivät yhtään peittäisi toisiaan. Helposti sanottu, käytännössä monesti mahdotonta! Toimiva rajaus.
Nuo sammaleiden itiösysteemit ovat matalalta tulevassa valossa kovasti kuvauksellisia, mutta erittäin vaikeita tilanteita saada kauniisti valokuvaan. Hanna on onnistunut tässä ihan hyvin. Minun mieleeni olisi tiukempi rajaus molemmista reunoista (oikean ala/sivureunan pari epätarkkaa yksityiskohtaa siivoutuisi pois).
Onkohan tuo sulka ollut kuvaushetkellä alkuperäisessä ”luonnonasennossaan”? Arvelisin, että on ollut, koska taustan yksityiskohdat näkyvät noin selvästi. On monesti kiusaus lavastaa hyvännäköinen luontokohde kuvauksellisempaan paikkaan, mutta mielestäni oikea tapa on juuri noin. Niin, liekö sulka ollut niin kaareva, ettei terävyysalue riittänyt, vai eikö tasoon asetus vain onnistunut. Todennäköisesti Hanna kuitenkin himoitsi tuon vastavalon sulan kärkeen, ja sen takia jätti tasotaiteilun. Olisi mielenkiintoista nähdä vertailuna versio, jossa sulka olisi terävänä tasossa, tasavalossa.
Viimeisessä Hanna onkin hyökännyt makrollaan suoranaista hirviökohdetta päin. Mukavannäköinen, mutta hurjan kolmiulotteinen jäkälähässäkkä, joten otapa tuollaisesta taas hyvännäköinen kuva! Mutta Hannapa onkin onnistunut mielestäni aivan mahtavasti. Valon suunta on hyvä, aukko on oikein sopiva (haarukoitko aukkoa) taustan kannalta, ja terävyysalue on järjestetty täydellisen sopivaan kohtaan. Ainoa, mitä itse vielä kokeilisin tuohon, olisi hitusen rajaaminen vasemmasta reunasta/alareunasta (ihan hitunen vain).
Kiitoksia, Hanna, mainio sarja pohjoisen raikkaista tuulahduksista!
Kiitos kommenteista! Kakkos- ja neloskuvan kanssa konttasin ja ryömin pitkin pituuttani hetken jos toisenkin. Kakkoskuvasta mulla on paljon eri versioita, joissa on eri syväterävyys ja tarkennuspiste. Jokunen muukin silmääni miellyttävä, mutta tämän nyt tähän valitsin. Myös nelosen syväterävyyttä testailin useammalla kuvalla. Vaikea oli tosiaan: ruohonpätkiä sinne tänne ja valo heijasteli hankalasti.
Sulkakuva on harmittavasti nopea räpsy, onnistunut sellainen kuitenkin. Olin jo lähdössä kohti tupaa, kun se sattui silmään. Hieno valo ja hieno asento. Kaksi kuvaa ja akku loppui. Ensimmäisellä testasin valotusta ja toisella aloin kokeilla syväterävyyttä. Ja se toinen jäi sitten viimeiseksi. Joten olisi siitä varmaan paremmakin saanut ;).
Oli kyllä palkitsevaa paneutua taas tähän puuhaan!
Aarrrrgh Hannan puolesta!!!!! Mutta ei saisi kuvatessa olla yhden akun varassa liikkeellä (oletan, että yksi vain simahtii, ei kaksi), eihän, Hanna? Eikä saisi olla edes kahdenkaan akun varassa, niin kuin minä opin silloin ennätyspakkaskuvauksessani! Akkuja ja muistikortteja, niitä siis muistettakoon pitää ylimäärinkin mukana.
Ei kun siis puhun kakkoskuvasta, tarkoitan nelosta ja päinvastoin. Minä en vissiin suhtaudu kuvausreissuihin kovin intohimoisesti, kun ei se akun loppumisen harmistus hetkeä kauempaa kestänyt. Ehkä siinä on se, että kuvaaminen on vain osa koko ihanuutta. Sitten voi hyvällä syyllä työntää kameran reppuun ja nauttia muuten. 🙂
Luontokuvauksesta olen huomannut itsestäni sen, jos virta loppuu kesken huvin ja eikä ole varavirtaa mukana, nämä kuvattavana olevat eläimet tulevat kiusallaan hyppimään eteeni (esim. närhet, joita en ole vieläkään saanut kuvattua).
Minua miellyttävät eniten sammal- ja sulkakuva. Sammalkuvaan lyhyempi terävyysalue sopii hyvin.
Siinä on tainnut olla susi lähellä kun porot on jäällä makailemassa, vai oliko ttuisu tulossa? Silloinhan ne tulevat myös aukealle paikalle.
Susista en ole tuolla kuullut, mutta jokohan lie karhut liikenteessä? Kuntivaaraan on matkaa linnuntietä viitisen kilometriä ja siellähän järjestetään karhu- ja kotkakuvausta. Käytiin yhtenä iltana kävelemässä siellä ja satuttiin kohtaamaan lohiperkekuorma, jota vietiin ylös vaaralle, haaskalle. Kotkille olivat ne eväät, mutta kai ne karhutkin jo heräilevät…? Tuossa pari vuotta sitten karhu pelotteli äitiäni marjareissulla juuri tuossa porojen takana olevassa metsässä.