Tällaiselta näytti Köörtintie eilen. Oli keväinen fiilis, perhosetkin ovat heränneet ja tulleet istuskelemaan tielle. Ainoa harmi oli se että päivityksen jälkeen kameran tarkennus ei ollut säädöissään, huomasin vasta ruudulta katsottaessa. Mutta aina ei voi kaikki menee nappiin, mutta väliäkö hällä, ei se ole niin tarkkaa.
Ja tänä aamuna kävin aamulla Kevättömän rannassa, sieltä puu- ja kosteikkokuvat.
Ihme ja kumma, kameran päivittäminen oli korjannut myös objektiivien pienet tarkennusvirheet. Laitoin tarkennuksen hienosäädöt nollaan ja voilà, kamera tarkentaa just niin kuin pitääkin.
Hienoja kuvia! Lumet ovat saaneet paljon kyytiä. Toisesta kuvasta tulee minulle mileen Niuvan rantatien ja meidän mökille menevän mökkiten yhdistelämä.
Nämä Tapsan pikkuretkikuvat ovat mukavia ajankohtaiskatsauksia lähiluontoon. Vanha kunnon tie-imaisee-kuvaan-systeemi toimii aina, siihen ei helposti kyllästy…
Kahdsta jälkimmäisestä tykkään myös, hallitusti toteutettua. Oikein hyvä valon suunta nelosessa!
Kyllä noista kaikista kuvista aistii kevään, ja maisemaan luikertuvasta Köörtintiestä syntyy vahva komiulotteisuuden tuntu. Kakkoskuva ja neloskuva ovat mielestäni tunnelmallisimpia.
Kolmonen on mun suosikki näistä. Rinteen takaa pilkottava talo antaa mielikuvitukselle tilaa luoda sinne enemmänkin elämää. Siinä on jotain sellaista verhottua, joka retkillä useimmiten vie eteenpäin. Siis se uteliaisuus, että mitähän tuon tai tuon mäen tai tunturin tai mutkan takana mahtaakaan olla…??