Porukat hohoi… auringon kuumentamat lämpökamerat esiin ja tämän poikkeuksellisen kesän muistot talteen ja näytille. Kiva niitä syksyn viimassa ja talven tuiskuissa sitten katsella ja muistella tätä l ä m p ö ä !
4 vastausta artikkeliin ”Voihan horsmikko tätä hell….”
ulla
Kenno sulaa, kenno sulaa! Yksi meni jo!
Pitäisiköhän kaivaa talven pakkaskuvat kehiin, josko helpottaisi.
Hanna
Hyvä idea Ulla! Pakkasta minäkin kaipaan! Toisaalta, muiden otoksia on aina kiva katsella, joten en vastusta Raijankaan ajatusta vaikken itse jaksakaan sormeani liikauttaa näillä keleillä. Mitä kuumemmaksi kelit käy sitä vähemmän minua on jäljellä. Lieneekö kohta mitään, huh?
Hanna
Lisään vielä kommenttina Raijan horsmakuvaan, että tätä tulee mieleen lapsuus, kun tiheässä horsmapellossa teimme polvenkorkuisina joka ikinen kesä piilokäytäviä. Tässä on kuvassa on mulle ne muistot.
ulla
Kyllä näin on, Hanna! Horsmat olivat aina lapsena nuin korkeita! Meillä muuten oli , ja on vieläkin, valkoisia horsmia! Täytyypä kaivaa niistä kuva! Lumihorsmia, hih!
Kenno sulaa, kenno sulaa! Yksi meni jo!
Pitäisiköhän kaivaa talven pakkaskuvat kehiin, josko helpottaisi.
Hyvä idea Ulla! Pakkasta minäkin kaipaan! Toisaalta, muiden otoksia on aina kiva katsella, joten en vastusta Raijankaan ajatusta vaikken itse jaksakaan sormeani liikauttaa näillä keleillä. Mitä kuumemmaksi kelit käy sitä vähemmän minua on jäljellä. Lieneekö kohta mitään, huh?
Lisään vielä kommenttina Raijan horsmakuvaan, että tätä tulee mieleen lapsuus, kun tiheässä horsmapellossa teimme polvenkorkuisina joka ikinen kesä piilokäytäviä. Tässä on kuvassa on mulle ne muistot.
Kyllä näin on, Hanna! Horsmat olivat aina lapsena nuin korkeita! Meillä muuten oli , ja on vieläkin, valkoisia horsmia! Täytyypä kaivaa niistä kuva! Lumihorsmia, hih!