Siilinjärvellä on 1900-luvulla vaikuttanut koko liuta ns. kyläkuvaajia, joista yksi ylitse muiden oli maanviljelijä Einari Väänänen Kolmisopelta. Hän halusi niin innolla valokuvata, että möi yhden lehmän, että sai hankittua kameran, semmoisen lasilevyvempaimen. Ja kuvat! Ne ovat huippua edelleen. Varhaisimmat 1920-luvun alkupuolelta.
Kolmisopen kylätoimikunta on ottanut Einarin vedoksista valokopioita ja/tai skannannut niitä, tulostanut ja laittanut kuvia esille pienimuotoiseen näyttelyyn Kolmisopen kioskille, joka toimii entisessä kyläkaupassa. Siinä entisen koulun kupeessa. Sinne on helppo polkaista pyörällä tai ajella autolla, esim. viitostieltä Aappolassa Varpasjärven tielle ja sitten vain odottelemaan kyläkioskin osumista hollille.
Menkää hyvät ihmiset katsomaan se näyttely, josta tosin saa vain himmeän kuvan Einarin taidoista juuri tuon tulostevalinnan vuoksi. Olen nähnyt hänen tekemiä vedoksia kuvistaan ja ne ovat upeita. Näyttely on hankalasti avoinna, vain kesäperjantaisin klo 14-18. Mutta sinne menkää perjantai-iltapäiväkahveelle. Siellä näet on kuppila ja tarjolla omatekemiä pullia, ruisleipää voi ostella ja ties vaikka ropposen mustikoita ja mansikoita voi kotiviemisiksi hankkia. Hyvä tapa aloittaa viikonlopun vietto.
Tässä pokkarilla nappaamiani kuvia Einarin kuvista. Einari ite kalassa.
Hyvä Ulla. Tällaiset kuvat ovat hienoa kansanperinnettä ja omaa historiaamme.
Mikä on ”Hevoskierto” eli mitä siinä tehdään?
-hp
Hienoa, nämä ovat niitä todellisia aarteita.
Kiitos, Ulla, olipa tämä hyvä muistutus! Huomasin UJ:sta alkukesästä jutun tästä näyttelystä, ja päätin ilman muuta käydä, mutta niin vain se on unohtunut kuitenkin.
Eli heti huomenna tuo täytyy ottaa ohjelmaan! Tulkaahan muutkin mukaan, jos vain mahdollista!
Hevoskierto oli aikana ikäänkuin puimurin, höylän vesipumpun tms. kauramoottori, , eli heppa kiersi esim. pystyä tolppaa, johon oli kiinnitetty ratas, johon oli yhdistetty ratas, johon oli yhdistetty ratas jne.. johon oli kiinnitetty esim. joku sen aikainen ”kone”…
Tässä kyseisessä kuvassa on Pöljä-Kolmisoppi alueella sijainneen tiilitehtaan massatuotantoprosessin alkupää. Eli tiilien tuotantoon tarvittavan saviruukin valmistus menossa. Keskellä on savimylly eli saviaarna, jossa massa sekoitettiin savesta (jota siellä kuokalla hakataan maasta irti), hiekasta ja vedestä. (Siis hevoskierto on voinut olla jonkinlainen Bamix-sauvasekoittimen esimuoto). Heppa pyöritää myllyä. Saviruukki sitten lapioitiin kärryille (miten ja missä selviää näyttelyssä) ja vietiin tiilitehtaan puolelle leivottavaksi ja tungettavaksi tiiliformuun. Näyttelyssä on sitten kuvia itse tiilien teosta. Niin ja niitä tiiliäkin, vallan raskaita!
Tuonne pitäisi päästä eli saada aikaiseksi lähteä. Vanhat mustavalkokuvat kiehtovat ja kansanperinne. Kiitos Ulla vaivannäöstä, tämä valokuvailu on loppupelissä aika laaja-alainen juttu.
Kovasti kiehtoisi sellainen mustavalko-työpaja jossa kuvattaisiin digiä mutta tehtäisiin kuvat mustavalkoisina. Kun saisi aikaiseksi…senkin.
Käväisin perjantaina kioskilla, ja viivyin melkein kolme tuntia. Sain aulista opastusta kuvien historiasta ja muustakin paikalliskulttuurista mukavien, leppoisien kyläläisten joukossa. Parit pullakahvit tuli ryypättyyä, ja mukaan lähti kasa maukkaita maalaistuotteita. Kaksi perjantaita paikka on vielä auki, siis klo 14-18. Käykää!
Meidän museokylässä Kokkolan lähellä, on myös hevoskiertoinen tiili ”krana” jossa teimme viimeksi tiiliä hevosen avulla 1992. Meillä on myös kaikenlaisia vanhoja työtapoja esillä 50 rakennuksen museokylässä. Kotisivu vvv.elainpuisto.fi