Kamerani lähetti kaapin pohjalta minulle räyhähengen, jonka sisältö oli sievisteltynä seuraavaa: auta armias jos ei ala kenno välkkyä ja muistikortit vinkua…(Tähän perään kuuluisi muutama mm. kapteeni Haddokilta tuttu merkki, jotka nyt jätän siveyssyistä pois.)
Häpeissäni pyysin Canoniltani anteeksi, puhalsin pölyt hätäisesti sen pinnasta ja räpsäytin muutaman kerran ennen kuin mitään pahempaa ehtii tapahtua. Konflikti vältetty tällä kertaa, huh.
Tässä räpsy. Ei ole kummoinen. Satumaailman puolelle menee ja kun vielä ei ole jääpuikkokelejä ja kun talvet ovat mitä ovat niin tässä sellainen puutarha (Stefan Lindfors: Salattu puutarha), jossa kukat kukkivat ja jääkiteet kimmeltävät. Taikka mitä siinä sitten haluaakaan nähdä. Joku voisi sanoa, että siinähän on tekohelylamppu verhon takana. Saa sanoa…:)
Tätä ne joulunaluskiireet teettää…
Hanna
Mitenkä niin ei ole kummoinen…minä ainakin tykkään tästä ”räpsystä”. Tässä on jännä, jotenkin salaperäinen fiilis ja mukava valo. Ihan hyvin voisi olla vaikka kirjaston näyttelyssämme mukana ”taiteellisella osastolla”!