Hei ja terveisiä lapista!
Innoissani odotin, että pääsen purkamaan muistikortit. Odotin hyviä kuvia. Höh. Onnistuneita oli aika harvassa. Jehulla on paljon parempia, kateeksi käy. Ajattelin sitten, että ehkä sen kokemuksen pitää jossakin näkyä…:) Toivottavasti hän laittaa jotain tänne esille. Tässä tulee minun muutama enemmän ja vähemmän onnistunut otos tunnelmista reissullamme. Kuten näkyy, säät olivat varsin vaihtelevat.
Anteeksi, että kuvat on näin alekkain kaikki. En millään onnistunut laittamaan niitä myös riveihin.
Hanna
Moi!
Muutama todella upea kuva joukossa. pidin viimeisestä ja ensimmäisestä erityisesti. Osassa oli hieman epäterävyyttä, mutta hienoja maisemia sinänsä. En nyt tätä kylmyyttä kauheasti odota / kaipaa, mutta väistämättä se talvi on tännekin tulossa.
A
On epäterävyyttä on. Iso osa kuvista oli pilalla juuri epäterävyyden vuoksi, vaikka minun pitäisi periaatteessa tietää, miten teräviä kuvia otetaan. Ehkä periaatteellinen tieto siirtyy joskus myös käytäntöön. Toivon. Joka syksy alkavat kylmät tuntuvat yhtä kylmiltä. Ja avotunturin vaakasuora tuisku ja tuuli tuntuivat suorastaan extremeltä. Ja kylmyyden takia moni kuva jäi myös ottamatta kun mun akut loppuivat jo kauan ennen reissun loppua. Mutta viime viikon alussa oli kyllä myös tosi lämpimiä syyspäiviä. Syksy ja alkava talvi hiipivät etelämmäs koko ajan. Vajaa kaksi viikkoa sitten ruska oli Sodankylän korkeudella siinä vaiheessa kun täällä nyt.
Hannalla on jo oikeaoppisesti kunnianhimoa hommassa mukana, mikä sitten toisaalta tosiaan aiheuttaa myös pettymyksiä, kun se todellisuus ei aina nöyrästi hyväksi kuvaksi asti taivu.
Mutta onneksi voi kuitenkin aloittaa kehuilla, kun tuo ensimmäinen koirakuva on niin hiton hyvä. Tuosta jos vielä olisi pystynyt/hoksannut nuo häiritsevät oksat pois ottamaan, niin vielä täydellisempi olisi ollut. Kuvan sommittelu on onnistunut, olet käyttänyt sopivaa aukkoa, koiran asento jalkoja myöten on kuvauksellinen, ja ilme myös. HIENOA!
Toisessa kuvassa on sitten aika paha rajausongelma vaalean koiran kohdalla, sen sijaan vasemman laidan tiukkuus on hyvä.
Kolmannessa paljon, paljon epätarkkaa aluetta etualaa valtaamassa, ihan erilaisen kuvakulman olisi vaatinut tuo paikka.
Neljännessä tuo koiran katse maisemaan on ideana hyvä, mutta kun se maisemapuoli on niin mielenkiinnoton, ja koiran pään taustaosuus on häiritsevä.
Noissa seuraavissa kuvissa ihminen on maisemassa pienenä, alivalottuneena, kysymyksiä aiheuttavana, ei edistämässä kuvakerrontaa(ainakin, jos ei ole mukana ollut).
Lähikuvassa yläpuolikkaan taustaosuus on hyvä, mutta alapuolikkaassa on noita pahannäköisiä vaaleita korsia, jotka kyllä häiritsevät kovasti! Itse kohteessa on kolmiulotteisuutta liikaa, että toistuisi terävänä noilla asetuksilla…olisikohan saanut kameran asentoa säätämällä kohteen paremmin tasoon?
Mutta jos kahdeksasta yksi on huippuhyvä kuva, niin onkos se nyt sitten huonosti…ja sen kokemuksen huomioonottaen…ei ole! Kiitos, Hanna!
Mikäli maisemakuvissa terävyys tuottaa ongelmia niin tässä omat niksini asian korjaamiseksi
1). Kuvaa aina jalustalta. Pidä huoli että jalusta pysyy paikallaan myös tuulessa (kivi/hiekkapussi/kameralaukku auttaa tässä kun sen ripustaa keskiputken toiseen päähän). Tämä lienee helpoin asia jonka voi muistaa. Tällöin voi myös haarukoida parhaimman mahdollisen valotuksen sekä tulee hiukan enemmän kiinnitettyä huomioita sommitteluun ja rajaukseen.
2). Älä kuvaa käsivaralta vaikka valoa olisikin riittävästi (harvoin on) :). Hiilikuitujalustat kulkevat kätevästi mukana eivätkä paina älyttömästi. Tämän asian oppiii sisäistämään kantapään kautta kyllä muutamassa vuodessa :).
3). Käytä lankalaukaisinta / ajastinta. Jos kamerassa on mirror lockup käytä sitä. Etpähän itse ainakaan täräytä kameraa vahingossa.
4). Panosta hyvään objektiiviin, eli objektiivien erot tulevat todella hyvin esille maisemakuvauksessa koska välimatkat ovat usein pitkiä. Heikkolaatuisella objektiivillä ei yksinkertaisesti vain saa teknisesti sitä parasta mahdollista jälkeä.
5). Hyper fokaalisen käsitteen ja hallinnan opettelu on erittäin oleellista. Näin pystyy kontrolloimaan terävyysaluetta puoleen ja toiseen. Muistettavaa on myös se, että erilaisilla linssi/runko yhdistelmillä arvot vaihtelevat. Eli kameran autofocus pois päältä.
Itselläni meni varsinkin tuon sääntö numero 2:n sisäistämiseen todella kauan. Kyllä käsivaraltakin teräviä kuvia saa, mutta jos halutaan maksimoida kuvanlaatu niin ei kannata ottaa sitä riskiä, että kuva on tärähtänyt(jonka yleensä huomaa vasta kotona monitorilta katsottaessa). Varsinkin maisemakuvissa tuo korostuu entisestään koska millinkin heilahdus voi tarkoittaa metrien heittoa horisontissa:).
Mikäli jalusta on liian painava raahattavaksi esim. vaellukselle mukaan niin suosittelen dementiahiihto sauvaa (Leki Sierra Photo) jota voi käyttää monopodina. Tuota olen itse käyttänyt ja hyvä on varsinkin jos siihen pienen kuulapään yhdistää mukaan.
Toivottavasti ylläolevasta sai jotain vinkkejä. Ainahan noiden käyttö ei ole mahdollista, mutta nuilla kyllä pärjää pitkälle.
Ilkalle kiitos gorillapodin lainasta. Se oli mukana ja joissakin tilanteissa hyvinkin käyttökelpoinen. Mutta muissa kuin makrokuvissa sillä oli aika vähän käyttöä, kun maastossa ei useinkaan ollut mitään korkeampaa mihin kiinnittää. Ja maisemakuvia on vaikea ottaa ruohonjuuritasolta :). Itse käytin nyt gorillapodin kanssa aikalaukaisijaa. Nappi pohjaan ja 10 sek odotusta. Ja olin ommellut sellaisen riisipussin (riisit kankaan sisällä muovipussissa, niin eivät kastuessaan takerru), joka tuki vielä monessa tilanteessa gorillapodin lisäksi. Objektiivina oli se Canonin 100mm 2.8 makro. Ja tuo hyperfokaalinen käsite on täyttä hepreaa tällä hetkellä. Täytyy kai alkaa selvittää, mitä se tarkoittaa… Mutta se on varmasti totta, että kunnon jalusta olisi auttanut. Toisaalta ajattelen niinkin, että kuvaajana minulla voi olla myös hyvin monenlaisia tavoitteita kuvien suhteen. Joissakin tilanteissa minulle voi riittää pelkkä räpsy muistoksi, vaikka kuvallisesti se ei kummoinen olisikaan. Ehkä siinä on vielä sisäistämistä, että jollekin muulle se räpsy ei ehkä annakaan mitään. Aina tietenkin parempi, jos osaisi niin, että nopeassakin tilanteessa (tai muuten vain sellaisessa, jossa ei viitsi jäädä kamalasti säätämään) saisi myös kuvallisesti hyviä ruutuja aikaan. Mutta aina kaikki vinkit ovat tervetulleita. Kiitos!
Sellainen vinkki vielä tuon ajastimen käyttöön canonin järjestelmä kameroissa. Se normaali 10sekunnin aika tippuu 2 sekunttiin kun laittaa mirror lockupin päälle. Näin ei tarvii aina sitä kymmentä sekunttia odotella. Lankalaukaisimia saa kyllä tietty halvalla (40-50e).