Hyvä, Seppo! Siinäpä oikein kunnon sumufiilistelyä. Ei varmasti kenenkään ADHD pahennu tuollaista katsellessa! Tykkään kovasti!
Onko muuten kennolle eksynyt roha p…paha roska, tuossa oikeassa reunassa, vähän puolen välin yläpuolella näyttää epäilyttävältä kuviolta!
seppoh
Terve Ilkka.
Huomasin itsekkin tuon matosen vasta kuvan laiton jälkeen.. se mato on alkuperäisessäkin, mutta ei toistu muilla ruuduilla.. voisko se olla lokin jätös… niitä siellä lenteli tiuhaan.
Ilkka Kokkonen
Kyllä tuo näyttää selvältä kennokamalta, on varmaankin ollut vain sen verran irtonainen tapaus, että tuon kuvan jälkeen on liikahtanut pois, ja nyt sitten kyttää siellä hiljaa tilaisuuttaan päästä pilaamaan elämäsi valokuvan. Sinuna ottaisin pölynimurin esiin, ja hoitelisin moisen kiusankappaleen pois.
tapijo
Upea kuva, syksy on kaunista aikaa.
Tässä runo joka voisi tuohon kuvaan liittyä:
Miten äänetön on pysähtyneiden tuulien hiljaisuus?
Kuin murtuneen ruokohuilun huokaus
soi rukousteni vaiennut kaiku.
Hiljainen sade täyttää yön
ääriään myöten,
kaikki sanat ja lintujen unet,
hitaat siiveniskut kohti sarastusta,
kohti menetysten rantaa.
Pia Perkiö: Hiljaisuuden kosketus
Kiitos sille joka minut Perkiön runoihin tutustutti.
Haaste vastaanotettu syksyn kuviin.
Hyvä, Seppo! Siinäpä oikein kunnon sumufiilistelyä. Ei varmasti kenenkään ADHD pahennu tuollaista katsellessa! Tykkään kovasti!
Onko muuten kennolle eksynyt roha p…paha roska, tuossa oikeassa reunassa, vähän puolen välin yläpuolella näyttää epäilyttävältä kuviolta!
Terve Ilkka.
Huomasin itsekkin tuon matosen vasta kuvan laiton jälkeen.. se mato on alkuperäisessäkin, mutta ei toistu muilla ruuduilla.. voisko se olla lokin jätös… niitä siellä lenteli tiuhaan.
Kyllä tuo näyttää selvältä kennokamalta, on varmaankin ollut vain sen verran irtonainen tapaus, että tuon kuvan jälkeen on liikahtanut pois, ja nyt sitten kyttää siellä hiljaa tilaisuuttaan päästä pilaamaan elämäsi valokuvan. Sinuna ottaisin pölynimurin esiin, ja hoitelisin moisen kiusankappaleen pois.
Upea kuva, syksy on kaunista aikaa.
Tässä runo joka voisi tuohon kuvaan liittyä:
Miten äänetön on pysähtyneiden tuulien hiljaisuus?
Kuin murtuneen ruokohuilun huokaus
soi rukousteni vaiennut kaiku.
Hiljainen sade täyttää yön
ääriään myöten,
kaikki sanat ja lintujen unet,
hitaat siiveniskut kohti sarastusta,
kohti menetysten rantaa.
Pia Perkiö: Hiljaisuuden kosketus
Kiitos sille joka minut Perkiön runoihin tutustutti.