Kuukauden kisan voitti aivan ylivoimaisesti Tero Ulvisen kuva numero 5. ”Peremmälle, pois pimeästä”. Pisteitä Teron kuva sai 27. Toisen sijan jakoivat 10 pisteellä allekirjoittaneen kuva 7. ”iltasatu”, sekä Ilkka Kokkosen kuva 3. ”Vuokot pimeän tullessa”
äänestäneitä yhteensä 11kpl
Kommentteja kuvista:
-hyvä kun on niin paljon toisistaan poikkeavia kuvia
-Kuva 5 Upeat sävyt ja valot. Hieno kuva
-Kuvien taso on varsin korkea, hienoa.
-hyvä kun kaikki on eri aiheista pimeän tullen!
-kuva 7: ihmisläheinen, tunnelma miellyttävä, sopii hyvin aiheeseen, kertoo tarinan.
-Kuva 2 on hieno kuva, mutta mielestäni auttamattomasti aiheen viereen menee. Muut ovat otsikon mukaisia, vaikka viimeisestä tietysti voisi saivarrella, että onko sitä pimeyttä, kun valot palavat niin, että voi lukeakin. Ja kun tietää, että pikkulapsen mennessä nukkumaan toukokuussa on ulkona vielä täysi auringonpaiste päällä
Kiitos ja kumarrus. Kuva on talomme kuistista, joten kovin kauas ei tarvinnut tällä kertaa lähteä. Euroviisujen pistelaskun jälkeen oli jo sopivan pimeää tunnelmaan saavuttamiseksi. Kuvassa on hieman hyödynnetty HDR-tekniikkaa, eli yhdistetty eri tavalla valotettuja kuvia, tässä tapauksessa materiaalina oli kaksi eri kuvaa, jos oikein muistan. Valotusajat kuvilla jokusen sekunnin luokkaa. Kalustona 400D + 28-135 IS + jalusta. Kumarrus ja kiitos. Kaikki yritelmäni kuukauden kuvakisoihin on tähän mennessä olleet duotoneja, jospa tässä kuussa saisin enemmän värejä mukaan 🙂
Onnittelut Terolle!
Toivoisin, että kuvan ”Saalistaja” ottaja astuisi esiin ja vastaisi kysymykseen, johon en itse keksi vastausta. Entisenä kissanomistajana olen tunnistavanani kissan silmistä ulkomaailman syvän pimeyden. Siis pupillit ovat todella laajat eli valoa on tosi vähän. Eläin, vaikkakin kissa tuossa näyttää jähmettyneen paikalleen kuin ennen hyökkäystä, on minun kokemusteni mukaan tosi haastellinen kuvattava liikkeen takia. Siis suljinaika ei voi olla kovin pitkä. Salamaa tuossa ei kai ole käytetty, koska valo pienentäisi pupillit. Niin kysymys kuuluu: mistä tulee kuvaamisen mahdollistava valo?? Ihmetyttää…
Vai onko niin että tuo pieni viiru silmän keskellä on sittenkin juuri se pupilli ja kuvassa on käytetty salamaa?
Kuvan kissa taitaa olla koriste-esine ja silmissä taitaa olla kuvankäsittelyä. mikko ehkä valottaa asiaa enemmän 🙂 itse tässä olen kyydissä autossa hki-kuopio välillä. Bon jovin konsertista tulen, sitä ääntä riitti aika reippaasti siellä. Harmi kun kameroita ei oikein sinne voi viedä.. Öitä.
Voi, mitkä naurut!!! Ei ihme, että pieni ihminen on ihmeissään…
Täytyy vielä tarkentaa, että omalle tyhmyydelleni ja olemattomalle kuvanlukutaidoilleni nauran. Ja samalla ihmettelen, että mitä kaikkea kuvankäsittelyllä saakaan aikaan. Mulla on vielä paljon oppimista…
Niinpä niin, Hanna, sinullakin on paljon oppimista! Mutta opettele oikeita ja aitoja asioita, siis oikeaa valokuvausta…vaatimattomana mielipiteenäni vain!
Minä tykkäsin tuosta kissasta, vaikka heti tunnistin sen koriste-esineeksi. Hetken ihmettelin noita silmiä minäkin ja tuumin, että onpa jännästi hiottu siinä lasia tai kiveä tai…ja onko sitten joku käsityönä vielä maalaillut jne. No niin, sitten käykin ilmi, että eikös vaan Photoshopilla joku ystävällisesti kusaissut silmään silmiä silmäillyttä! Rehellisesti sanottuna minä en kyllä tiedä, että itkeäkö vai nauraako! Näissä asioissa kyllä kaipaan vanhoja hyviä aikoja, jolloin kuviin saattoi uskoakin, ainakin melkein sataprosenttisesti. Ainakin alkuperäisen kuvaustilanteen väärentäminen teetti melkoisesti töitä silloin ja kuka tahansa matti meikäläinen ei siihen pystynyt. Ja nykyisin on kaikki toisin, niin totaalisesti toisin!
Keväisellä kurssillamme Mikko mielestäni opetti mainiosti, liian pitkälle menemättä, kuvankäsittelyä ilman todellisuuden vääristämistä. Kaikki tuon opetustuokion ylimenevä on mielestäni väärentämistä, ainakin jos sitä ei saateta katsojan tietoon jotenkin. Rehellinen väärentäminen käyköön!
Tervehdys taasen.
Tässä onkin mielenkiintoista pohtimista ja luiskautan tämän jutun nyt luontokuvaan. Mikä on aito luontokuva. Filmiaikana olin erään luontokuvausgurun opissa vuodenpäivät kansalaisopistossa. Tuolloin digikamerat olivat vielä lehtien sivuilla, eikä kuvan käsittelystä ollut pimiön ulkopuolella olevaa tietoa.. Otettiin siis ” AITOJA ” luontokuvia.
Karpalosuolla karpalon ympäriltä siivottiin heinät pinseteillä. Pienellä taskulampulla annettiin karpalon kupeeseen kiiltoa ja sumutepullolla
pisara siihen kiillon kohtaan. Olikohan tämäkin eräänlaista kuvanmuokkausta? Jos tämän tietäisin, tuskin näillä palkoilla töitä tekisin.
NO tässä Juhannuspohtimista.. siirrämme torstaina konttorin tuonne Lemmenjoen kultamaille.
LEppoisaa Jussia. t. seppo
Moro!
Jokaisella on tietenkin oma näkemys valokuvaamisesta, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Itselleni valokuvaamiseen kuuluu koko prosessi napin painamisesta jälkikäsittelyyn. En tiedä miksi ihmeessä pitäisi jotain kuvaa selitellä oletusarvoisesti aina jos siinä on käytetty nyt sitten photoshoppia tai ei, joka tapauksessa kuva aiheuttaa jonkin reaktion. Itse kuvaan paljon realistista suoraan putkelta kuvaa luonnossa ja ihmisistä, mutta esim. tietynlaiset ”fiiliskuvat” kuten hääkuvat tai muut ovat aina jollain tavalla käsiteltyjä omalla tavallani, että saan niistä ”minun näköisiä”. Ei minun tarvitse niistä selitellä kenellekään miten toi taivas on noin sininen, koska se on nyt tehty jälkikäteen jne. Ajatus on minulla näkemyksestä ja sen luomisesta keinoilla millä tahansa, jos sitä ei täysin kuvaamalla saada aikaan niin käsitellään sitten. Jos nyt hääpäivänä ei ollut sinitaivas pilvineen niin se on tehtävissä, jos oksat on tiellä ni poistetaan koko metsä vaikka. Mutta kuten sanoin, tämä on minun näkemys asioista ja tiedän täysin, että se sotii vastaan ihmisiä, jotka näkevät valokuvauksen reaalitilanteen tallentamisena. Nykypäivän kuvauksessa mielestäni ”photoshoppaus” ja itse valokuvaus kulkee käsi kädessä. Itse olen tuon kuvankäsittelypuolen kautta tullut tähän valokuvaukseen mukaan aikoinaan ja edelleen pyrin kehittymään sekä kuvaajana ja käsittelijänä. Ja mielelläni jaan myös osaamistani eteenpäin jos jotain kiinnostaa. Eli tämmöstä tällä kertaa ..
A
Sitä vähää mitä olen itse kuvannut, olen yleensä pikkuisen myös käsitellyt. Ellen sitten ole tullut saaneeksi sellaista ruutua, joka on mielestäni hyvä sellaisenaan. Sellaistakin on ehtinyt jo sattua jonkun kerran :). Minun mielestä tässä asiassa niin kuin elämässä ylipäänsä on harvoin mitään ainoaa oikeaa totuutta. Se mikä tekee olemisesta rikkaan on ihmisten erilaiset näkemykset asioista. Ja mielenkiintoisen se, että voi niitä erilaisia näkemyksiä jakaa toisten kanssa. Ihmetellä ja oppia. Haluaisin itse suhtautua aika avoimesti erilaisiin uusiin asioihin- myös valokuvauksen puolella vaikkakin uutta ovat mulle olleet nyt myös kaikki perinteiseen kuvaukseen liittyvät asiat. Meni nyt myös vähän elämänfilosofoinnin puolelle, toivottavasti ei haittaa…