Ville kävi maanantaina bongaamassa ukkosjuttuja Sonkajärvellä, ja komean kuvasarjan sieltä saikin saaliikseen. Minun ei tarvinnut maanantaina lähteä kotipihaa kauemmas lisää ukkoskokemusta saadakseni. Noin klo 14 seisoin kuuden metrin päässä pihakoivustamme naapurin remonttimiestä jututtaen, kun vieressä RÄJÄHTI. Salama iski koivuun, ja minä putosin polvilleni sähkön vaikutuksesta. Siitä noustessani katselin hämmentyneenä, kuinka pihakoivun tuohet ja kaarnat olivat levinneet melkein kokonaan (viiden-kuuden metrin korkeudelle asti) pitkin pihaa. Kauimmaiset palaset löytyivät lähes 40m päästä. Onnekseni pääosa sirpalevaikutuksesta suuntautui juuri vastakkaiseen suuntaan itsestäni. Salama iski aika lailla kirkkaalta taivaalta, ja nurmikko ei ollut ollenkaan märkä, sekin varmasti hyvä asia kannaltani. Koivun runkoon oli tullut useita halkeamia, ja se täytyi pikimmiten poistaa turvallisuutta uhkaamasta. Kun nostin metsurin katkaisemaa tyvipään runkopölliä kottikärryyn, niin se halkesi siististi kahtia. Voimaa oli ollut liikkeellä! Kummalliselta tuntui, että lähellä oli pari korkeampaakin koivua (toinen n. 10m päässä, toinen n. 20m) , mutta isku kohdistui tähän selvästi matalampaan.

Seisoin kakkoskuvassa koivun takana näkyvän pensasrivin päässä, kun räjähti. Ysikuvassa metsuri on melkein näillä samoilla jalansijoilla, oma paikkani oli vain pari metriä lähempänä rakennusta ja vain noin metrin vasemmalle. Tuskinpa tulee huomenna lottovoittoa, tämän viikon tuurit lienee jo käytetty!