Tänään tuli testattua uutta makrosalamaa makron kanssa. Ekaa kertaa päätin kokeilla kuvata vesitippoja lavuaarissa. Meni hetki, että vesitipat pääsivät kuvaan mukaan. Noin ensimmäiseksi kerraksi olen ihan tyytyväinen. Onneksi kuvattavaa löytyy, vaikka olisi huonompikin keli ulkona. Samalla tulee rikottua pitkään ollut nettihiljaisuus itseltä 😀
Ykkönen ja kakkonen osuvat omaan silmään mieluisimmin, niissä on jännää mystisyyttä ja sävyä! Pisaroista viimeinen, panoraamarajattu, toimii parhaiten. Hyödyllistä näitä kokeiluita on tehdä!
Kiitos kommenteista! Joo kyllä tuo panoroitu pisarakuva on itsellekin hyvin mieleen. Siinä myös tuo pieni kuvan kallistus lisää ainakin itsellä mielenkiintoa.
Kokeilemalla uutta löytää uutta mielenkiintoista. Kamera mahdollistaa paljon sellaista, mitä pelkkiin omiin aisteihin turvautumalla jää havaitsematta. Veden fysiikan ilmeellisyyksienkin havaitsemiseksi tarvitaan joskus ajan pysäyttämistä, kuten tässä Juuson demonstraatiossa tulee esille. Ekoissa pulputuskuvissa on salaperäisyyttä ja ehkä voisivat saada lisää aivojumppaisuutta, jos lavuaariaukon reunaääriviivoja saisi mykistettyä esim. raskaalla vinjetoimisella jälkikäsittelyssä. Näinkin kyllä mukavia. Pisarakuvista maistuvat minulle eniten kuvat, joissa on pisarajonoja. Mitenhän ne toimisivat pystyrajattuina? Muissakin kuvissa pisaroiden iskeytymät synnyttävät valo-varjoleikkiä. Viimeinen kuva on iskeytymäkuvista minulle puhuttelevin kontrastisuutensa, aaltojen voimakkuuden ja pomppaavan pisaransa takia. Ja kallistuskin tuossa kuvassa on ihan onnistunut kokeilu.
Kiitos kommenteista. Pitää kokeilla pystyrajauksena.