Tällainen on tällä hetkellä Pohjois-Savon kameraseurojen välisen vuosittaisen piirikilpailun voittotilasto (v:sta 2008 lähtien) seitsemän viimeisimmän kilpailun jälkeen. V. 2010 omana juhlavuotenaan Varkauden Kameraseura otti voiton, silloin me jäimme peräti kolmannelle sijalle. Kaksi seuraavaa vuotta menikin sitten niin murskaavasti, että SiiKa olisi voittanut suvereenisti, vaikka kaikkien muiden seurojen pisteet olisi laskettu kisavastuksena yhteen. Viime vuonna saimme 39% kisapisteistä ja eroa IKS:aan oli 7 pistettä. Tällä kertaa tuli 31 pisteellä reilut 48% kokonaispotista ja peräti 15 pisteen ero kakkoseen, IKS:aan. KKS oli 14 pisteellään tarkistuslaskennan jälkeen kolmas, ja seuraavat saivat 2, 1 ja 0 pistettä. Eli huikean ylivoimainen oli esityksemme jälleen! Tämä oli neljäs perättäinen voittomme, ja kolmas voittokiinnitys nykyiseen kiertopalkintoon, joka tulee täten pysyvästi meidän vitriiniimme!
Viime vuonna läpäisypisteitä sai meiltä 15 eri kuvaajaa, ja tällä kertaa peräti 17, mikä on erityisen ilahduttavaa! Eniten pisteitä (4p.) meistä keräsi Voutilaisen Janne kolmella läpäisyllään ja yhdellä kunniamaininnalla. Tommi Pramin ”Kurkistus” valittiin kilpailun parhaaksi kuvaksi, ja toisenkin läpäisyn kera tuli hänelle siis kolme pistettä, samoin kuin Ulvisen Jannelle sekä Pelkosen Terolle. Kaksi pistettä saivat Karppisen Antti, Ukkosen Markku, Hannulan Pasi ja minä. Pisteen toivat lisäksi Jarkko Tiirikainen, Ulla Kentta-Kohtala, Jorma Ikonen, Hannu Mustonen, Ilkka Markkanen, Ville Miettinen, Juuso Jonninen, Ilpo Antikainen, Aino Heikkinen-Mustonen ja Henni Ruhanen. Ja nyt on siis kisajärjestäjä korjannut tulokset, meidän kokonaispottimme ollen 31 pistettä!
OLEN ILOINEN JA YLPEÄ KAIKESTA SIITÄ HIENOSTA TIIMI- JA TALKOOTYÖSTÄ, JOKA ON MAHDOLLISTANUT TÄMÄN MENESTYKSEN. KIITOKSIA KAIKILLE ASIASSA VAIKUTTANEILLE! HYVÄ, ME!
Mahtavaa! 🙂
Tommi kirjoitteli FB:ssä mielipiteensä, ettei ole hyvä entisissä kisoissa läpi menemättömiä kuvia tarjota enää uusiin kisoihin. Ilmeisesti Tommilla vaikuttimena on, että vaihtelu paremmin virkistäisi. Tämähän on täysin totta, ja minäkin kannatan ajatusta. Reaalipolitiikassa vain tilanne on, että aina on joukossamme kilpailutehokkaita kuvaajia, jotka eivät syystä tai toisesta uutta matskua kisan H-hetkillä pysty toimittamaan. Epäröimättä olen tällöin lähetettävää valinnut kuvaajan ”vanhasta varastosta”, mikä on toisaalta myös kustannustehokasta, eli halvempaa!
Jokainen kuva on kuitenkin ajatuksella aikanaan jurytettu mukaan, eikä niiden arvo ole mihinkään pudonnut sen takia, että tuomaristo X ei olekaan niitä valinnut oman makunsa mukaiseen näyttelyyn, tuomaristo Y:lle ne taas ovat ihan yhtä tuoreita tapauksia kuin muutkin.
Itse asiassa tämä viimeisin näyttely on varmaankin tähän mennessä paras todiste politiikan kilpailullisesta tehosta. Pikaisesti laskien nimittäin peräti 15 pistettä meille tuli juuri ”kierrätysmateriaalilla”! Eihän tällaisen näyttelyn katselu meille vuosia jurytuksessa mukana olleille niin supertuoreelta tunnu, mutta toisaalta minua myös kiehtoo nähdä tällaista uusiomenestystä, ja sitkeällä yrityksellä onnistumista!
Tommi ei kommentoidessaan ajatellut ainakaan itsekkäästi, tulihan hänelle hieno palkintopuukko (kerrankin kunnon palkinto) kisan parhaasta kuvasta viime vuoden hylkytavaralla 🙂
Minä olin jo Ilkan kanssa yhteydessä mutta kiitän tässä vielä julkisesti nimenomaan Ilkkaa supertehokkaasta joukkojen johtamisesta. Ilkan pelisilmä on aivan ilmiömäinen, kun valitaan parasta mahollista kuvayhdistelmää, kokonaisuutta. Aivan päivänselvää on että juuri tässä kokonaisuuden hallinnassa muut seurat ovat aivan hukassa SiiKaan verrattuna – hyviä kuvaajia ja kuviahan heilläkin on.
Mitä kierrätysmateriaaliin tulee niin kolmesta läpimenneestä kuvastani ainakin kaksi (en tiedä mikä meni läpi heijastettavissa) oli valmiita vedoksia vuosijuhlanäyttelystä. Tuttuja, kyllä, mutta kertaalleen jo tiukan seulan läpäisseitä ja nyt pistekuvia.
Onnea, kiitos, hyvä meidän joukkue!
Juuri näin. Erinomaisen hyvin koordinoitu tempaus, jossa tietysti jo rutiinillakin on merkityksensä. Kuvio on hiottu sen verran hyvin kuntoon, että ponnistus ei ole ylitsepääsemätön.
Laitoin järjestävän seuran tekemän videon tuohon Ilkan postaukseen mukaan. Siitä löytyy koko kisan kattaus tältä vuodelta. Vanhat piirikisatarinat on myös järjestelty yhden hakusanan alle. Nyt pääsee vanhojakin muistelemaan yhtenä tarinana.
Kiitoksia palautteesta! Varmaa on, että tämä meidän keskitetty valintamallimme toimii tehokkaasti tässä kisassa. Liikaa aihetoistoa saamme näin vältettyä, ja kokonaispanoksesta tulee monipuolisen iskukykyinen, oli tuomaristo ihan millainen tahansa!
Kiitos Jarkko, tuosta videon asentamisesta! Siitäpä oli helppo laskea ja varmistaa se, mitä muistelemisen jälkeen eilenillalla kirjoittelin. Eli meidän kokonaispisteemme ovat peräti 31, eikä 27. Printtisarjassa 16 läpimenoa ja kaksi kunniamainintaa, siis 18 pistettä, heijastettavissa löytyy 12 läpimenoa ja yksi kunniamaininta, siis 13 pistettä, ja yhteensä molemmista sarjoista 31 pistettä. Ihmetyttää noin iso laskuvirhe!
Myös täältä kiitokset Ilkalle kipparoinnista ja onnittelut koko porukalle. Tuolta pääviestistä oli Ilkalta unohtunut Ainon nimi firman pistepotin kartuttajista. Ainolta oli myös läpäistynä kuva.
Tirehtöörillä on tähän hommaan iso vaikutus, kokonaisuus on joka vuonna ollut hallittu ja tasaisen laadukas.
Kuten jo aiemmin Janne mainitsikin muissa seuroissa on kyllä hyviä kuvaajia. Mutta ei riitä jos keihään kärki on terävä ja varsi laho. Tarvitaan paljon hyviä kuvaajia ja n. 24 kg hyviä kuvia (ja ensi vuonna kuulemma myös pyörät paketin alle). 🙂
-Ville
No niin, eilen kirjasin Ainon nimenkin juttuun muiden korjausten kera. Tuon alkuperäisen menestyslistauksen kun kirjoitin pelkästään muistinvaraisesti, enkä ollut enää satavarma, että sunnuntaina heijastettavissa nähty metsokuva oli juuri Ainon. Siksi kirjoitinkin, että ”ainakin 30 pistettä” piti meille olla tuloillaan. No, Ainonhan se metsokuva siis oli, ja 31 pistettä toteutui.
Jees, Ville, mutta tuo logistiikan sujuvoittaminen toteutui siis uusien sääntöjen avulla. Bodaamisessa ei enää ensi vuonna pysty entistä hyötyliikuntamuotoa käyttämään. Ja kyllä toisaalta meidän hienoja pohjustustalkoitakin tulee osittain ikävä, hienoja tilaisuuksia ne ovat olleet! Puolensa ja puolensa, kun yksi yhdessä tekemisen muoto jää pois…
Niin, niille jotka eivät Tervossa olleet, tiedoksi: ensi vuonna kaikki kuvat, sekä A- että B-sarjassa, lähetetään kisajärjestäjälle sähköisessä muodossa. Tuomariston printtisarjaan hyväksymät kuvat hoitelee näyttelykuntoon järjestävä seura. Osallistumismaksua maksetaan euro/kuva, joten järjestäjä saa hyvin nuo kuvantekokulut peitettyä, ja samalla kaikkien seurojen osallistumiskustannukset putoavat. Etenkin meille tästä on suuri hyöty, kun ei enää tarvitsekaan lähes sataa printtiä tulostaa, pohjustaa ja lähettää. Toki osallistumismaksuista tulee uusi menoerä, mutta se ei ole kuitenkaan yhtä iso kuin printtikuvien valmistaminen. Tänä vuonna tosin olisimme tässä vertailussa voineet vanhalla systeemillä säästääkin, niin paljon em. kierrätyskuvia saimme käytettyä.
Heijastettavien sarja haluttiin säilyttää (joku ehdotti poistettavaksi), kun toiset kuvat kuitenkin toimivat paremmin heijastettuina, toiset taas printteinä. Lisäksi on paljon hyviä kuvia, joiden resoluutio ei riittäisi kunnolliseen tulostusjälkeen, mutta heijastettuina ovat täyttä tavaraa. Lisäksi uusissa säännöissä velvoitetaan seurat esittämään piirikisanäyttelyssä myös heijastettavat kuvat, vähintään tulosteina, mutta mieluummin TV:n avulla. Hyviä ratkaisuja mielestäni!
Sääntömuutokset kuulostavat ihan asiallisilta. Mutta edelleen hämmästelen, että eikö vieläkään aikaansaatu mekanismia jolla myös kuvien nimet saataisiin näkyviin tuomareille jo arvosteluvaiheessa? Kuten on useasti spekuloitu, kyllähän missä tahansa näyttelyssä nimi on hyvin oleellinen osa teosta. Sillä voi vinksauttaa katsojan tulkintaa ja tunnelmaa haluamaansa suuntaan, halutessaan harhauttaa isostikin. Etenkin pelkistettyjen ja abstraktien kuvien kohdalla teoksen nimi on aivan oleellinen tulkinnan kannalta.
Hyvä pointti Jannella. Harmi kun ei tullut puheeksi aikaisemmin. Ihan hyvin olisi voinut laittaa sääntöihin myös maininnan, että teoksen nimi pitää näkyä tuomareille. Ei olisi ollut digiajan tuomaroinnissa ollenkaan vaikea toteuttaa. Se on totta että nimellä on merkitystä.
Jees, näin on! Printeissä varmaankin hankala toteuttaa, mutta tässä olisi taas yksi etu, joka puoltaa heijastettavien sarjan olemassaoloa. Siinäpä muistettavaa aihetta seuraavaan piirikokoukseen.
Mutta se tuomarointihan on nyt mahdollista tehdä kokonaan digitaalisena. Vai ymmärsinkö jotain väärin. Tuomaroinnin läpäisseistä (=näyttelyyn hyväksytyistä) tehdään sitten printit.
Aivan niin, tuomareille tietysti näkyisivät sitten kuvien nimet, ja ymmärrys monesta kuvasta näin kasvaisi. Hyvä pointti. Minä ajattelin kommentoidessani printtinäyttelyä katsovia vieraita.