Jatketaanpas viime aikojen lintukuvagenreä. Oma kuvaileminen on ollut kevään mittaan laiskaa, joten kuvat eivät ole nytkään vuodenaikaisajankohtaisia. Ainakin osa näistä kuvista oli näytillä jo pari kuukautta sitten kuvankatseluillassa.
SiiKa ry
Siilinjärven Kamerat ry
Extend
Tästä ei kyllä paljoa lintukuvat parane. Hyvä hyvä!
-Ville
Anteeksi, mutta nyt on pakko tässä samalla hiukan vuodattaa! Joskus aiemmin myös täällä Siikan sivuilla on käyty keskustelua, että luontoaiheisia kuvia on liikaa. Myös vähän siellätäällä kuulee tästä ja että erityisesti lintuja kuvataan niin paljon, kyllästymiseen asti. Itse ajattelen asiaa näin, että oli se aihe mikä tahansa—)luontokuva, urbaaniaihe, henkilökuva, matkakuva, auto, lentokone tai mitä se kuva sitten aihemaailmaltaan edustaakaan…niin ainoastaan se itse KUVA ratkaisee. Ei mielestäni kuvausaihe, genre, laji, tyyppi, niillä ei ole merkitystä…vain kuva on tärkeä.
Mutta se siitä vuodatuksesta. Ja asiaan…
Markku on koonnut kuva-arkistostaan ideoiltaan erittäin näkemyksellisiä sekä visuaalisesti upeita kuvia. Myös mielestäni jotain uutta/tuoretta lähestymistä osassa kuvista on havaittavissa. Ensimmäisenä tulee väistämättä mieleeni, että nämä ovat kuvia, joita minä haluaisin kuvata. No saahan sitä haluta ja toiveita olla, toteuttaminen vaan on kokonaan toinen asia. Minun mielestäni koko tämän upean kuva-sarjan vaikuttavin kuva on ”blackbird”. Täydellinen kuva, jos saa sanoa! Hieno heleä vihreys koko kuvan taustana. Taidolla ja suurella näkemyksellä sommiteltu, rytmisesti oikealle etenevä kukintavaiheessa oleva oksisto ja sokerina pohjalla mustarastas katseenvangitsijana. Lintu oikeassa paikassa kuva-alaa! Juuri siinä kohdin, mikä miellyttää silmää eniten. Kakkoskuvassa on ajoitusta myöten kaikki kohdallaan. Västäräkkikuva on kiva, ehkä vähän tavanomainen..mutta se ei onnistu tätä tilannekuvaa pilaamaan. Joutsenkuvaan olisi myös sopinut sommittelu, jossa joutsenet olisivat enemmän kuvan yläosassa ja kuvaan mukaan alaosaan heijastuksia niin paljon kuin mahdollista. Lintuparvikuvassa itse parvi muodostaa näyttävän kuviokokonaisuuden niin merelliseen näkymään. Pidän niin paljon kyseisestä kuvasta! Kuvassa ”böörds” on vieläkin hienompi rytmiikka rio grande taivas taustanaan. Varpushaukkakuva on tehokas lähitutkielma aiheesta. Kuvassa nimeltä ”piilossa” nämä useasti monien kuvaajien vihaamat oksat juuri tekevät kuvaan sen kaivatun piilotehosteen. ”Siementen viskaaja” on vaan niin virkistävän hauska kuva. Kumpaanko suuntaan makupala lentää. Vai heittääkö kuvaaja siemenen tiaisen nokkaan? Viimeinen kuva kertoo kaunistelematta lopullisen totuuden. Vaikuttavuutta ei vähennä linnun jo rypistynyt silmä. Kiitos ja syvä kumarrus tästä inspiroivasta ja innostavasta kuvasarjasta Markku!!
Jees, kiitoksia, Markku!
Terolta edellä nasevaa ilmaisua, monet sanat vietiin siinä suustani!
Ykkönen tehoaa myös minun makuuni, juuri Teron perusteluilla. Kakkosessa pisara ratkaisee niiiin paljon, hieno! Seuraavat kolme jäävät tässä sarjassa tavanomaisemmiksi. Parvikuvista silhuetit tulitaivaalla on tehokkaampi tapaus. Haukkakuva kaikkine käsittelyineen toimii maukkaasti. ”Piilossa” on terävyys/epäterävyys-vaihtelu toteutettu hienosti, lopputulos on mainio. Ruokailutapoja kunnioittamaton syljeskelijä on hauskaa katseltavaa. Viimeisessä kuvassa rypistynyt silmä on juuri ”se” juttu, elämän rajallisuutta voi tämän äärellä mietiskellä…näkemyksellistä ilmaisua!
Vielä kiitokset!
Hienoa! Minusta upeita kuvia yhdistetty lintuihin ja juju mukana. Mielestäni 1 2 5 7 parhaaat.
Voih miten hieno tuo ykkönen ja ”piilossa”! Viimeksi mainitsemaan ei varmaan minun taidot vielä riittäisi, on niin hienosti tarkennus kohdallaan. Missä 1. Kuva on otettu,on niin kaunis vihreys taustalla?
Piti taas selata tämä sarja läpi, kun se on niin hyvä! Game over-kuva tuntuu yhä tehokkaammalta…ja siksikin yhä enemmän häiritsee tuo vasemman reunan neulashässäkkä. Eihän kuolotilanne olisi siitä muuksi muuttunut, jos sen olisi ennen kuvaamista nypännyt pois…
Kiitoksia kommentoinneista.
Terolle. Kymppikuvan hömötiainen syytää siementä mäkeen eikä yritä koppia kuvaajan nakkaamasta herkusta.
Hennille. Kuva 1 on napattu keskellä brittialkukevättä eli kuukausi sitten lähellä Lontoota Canterburyssa. Kuvattu erästä puistoa reunustavalta vallilta, jolloin tammioksiston taustaksi tuli tuo alaviistossa ollut vihreä puistonurmikko.
Ilkalle. Kuolokuva on yritetty ottaa ns. harkitusti. Tilanne oli aika erikoinen ja kahden vuoden takaa. Harmaalokki löytyi toukokuun lintureissulla Suomenlahden saarelta korkealta havainnointikallioltamme metsän reunasta. Olimme olleet kalliolta poissa 8-9 tuntia eli yönseudun ja lintu löytyi siis aamulla havainnointipaikalle palattuamme. Kuolo oli käynyt tuolla välin ja lintu oli ulkoisesti täysin vahingoittumaton ja makasi siististi siivet supussa neulaspedillä. Tuskinpa saaressamme oli kukaan käynyt yöllä lintua tuomassa vaan lintu oli tuupertunut itse paikkaan, jossa en muista nähneeni monien vuosien saarikäynneillämme koskaan lokkeja jaloittelemassa. No, päätin, että otan aivan autenttisen kuvan, lintua siirtelemättä, tuon katseen takia. Kuolleitten neulasten tausta sopi kuvaan ja jos katsotte kuvaa tarkkaan linnun otsan edessä neulasilla näkyy pieniä aurinkolaikkuja kuin viimeisinä elonhäivähdyksinä ja elämän karkaamisen symboleina. Olisin halunnut valolaikutusta siihen enemmänkin, mutta aurinko kiertyi koko ajan piiloon rantapuiden taakse. Vieressä oli elävä männynoksa, jonka otin tarkoituksella mukaan kontrastiksi tilanteelle. Oksa oli hieman eri tasossa nokan yläpuolella ja jäi siksi epäteräväksi, mutta vihreäksi elämän merkiksi. Näytille laittamaani kuvaa sitten rajasin siten, että yritin häivyttää tuota oksaa pois, mutta sitä ei saanut kuvaa kallistamalla kokonaan mitenkään pois. Kuvaa on siis cropattu ja kallistettu. Ehkä kuva olisi parempi ilman croppailuja? Olisin voinut nypätä oksan sivuun kuvaa ottaessani, mutta halusin sen mukaan, kun se ottohetkellä sopi tilanteeseen ja halusin säilyttää tilanteen täydellisen autenttisuuden. Otin vain tuon yhden ruudun ja lisäksi toisen lähikuvan elottomasta silmästä ja hautasin lokin. Mysteeriksi jäi, mihin lokki oli menehtynyt.
Aivan, ymmärrän hyvin autenttisuustunnelmen tärkeyden. Mutta kyllä tuollaisesta tilanteesta olisi voinut jatkaa parin autenttisen jälkeen muutamalla sivistyneellä siivousliikkeellä, ja sitten tyylittelyä ilman täydellistä autenttisuusvaatimusta. Kun kuitenkin linnun vaelluksen päättyminen kaikkine assosiaatioineen on se ydinfiilisjuttu tässä, niin turhan poisto ja pelkistäminen vahvistaisi silloin itse ydinasian tehoa.
Olisi muuten mukava nähdä se lähikuvakin, ensi sunnuntainako viimeistään?