Taivas kirkastui noin reilun tunnin ajaksi, joten eikun kuvaamaan. Kutsuin Matinkin paikalle, mutta pilveenhän se ehti vetämään sillä välin. Kohteena tällä kertaa oli M31 eli Andromedan galaksi reilun kahden miljoonan valovuoden takaa, helppo kohde kun on niin iso ja kirkas.
Ilmeisesti asiantuntijan silmä erottaa croppikuvassa jotakin erikoisempaa. Minulle riittää alkuperäinen. Se on hieno.
Hienot kuvat!
No on priima jälkeä! Ensimmäistä kertaa näen nyt näin siistiä tähtikuvaa. D800:ssa ainakin resoluutiossa riittää. Onko kuvaa miten paljon cropattu vai onko ollenkaan?
Kehuvat D800:sen kuvakennoa dynamiikaltaan ja suorituskyvyltään maailman parhaaksi joka testissä ja artikkelissa. Tässä asiassa jää Hasselbladit ja Leicat takavasemmalle, muista lällärivehkeistä puhumattakaan.
Pitikö tele olla käytössä, että saa tuollaisen galaksin erottumaan…eli mikäs oli polttoväli?
Seuranta oli tietysti käytössä, mutta onko tämä pinomatskua? (Oli tai ei mutta käsittämättömän hieno.) Hyvä Janne!
Kyllä näissä tähdissä on oma hohtonsa, täytyy myöntää! Ja hyvin tuntuu uusi kamera hommassa pelittävän! Hyvä, Janne!
Vasemmanpuolimmainen kuva on rajaamaton ja oikeanpuolimmainen vastaavasti 100% croppi vasemmasta kuvasta. Kuvia oli yhdeksän kappaletta jotka pinosin kohina vähentämiseksi, muuta kohinanpoistoa ei ole tehty. Jokainen osavalotus oli noin kahden minuutin mittainen ja otettu herkkyydellä 800 (isommasta herkkyydestä ei ole apua, galaksin keskus vain palaa aikaisemmin puhki). Polttovälinä oli 250mm, joka on vielä ”laajakulma” tähtihommissa.
Hauskasti pinon edetessä tarkennus muuttuu kuvien välillä kun lämpölaajeneminen kutistaa objektiivia sen kylmetessä.