pärskeitä

Viime toukokuussa olin kahden viikon linturetkellä eräässä Suomenlahden ulkosaaressa Virolahdella seuraamassa ja laskemassa arktisten lintujen kevätmuuttoa. Samassa saaressa olen ollut vastaavalla retkellä noin 20 aiempana keväänä, mutta koskaan aiemmin ei ole ollut yhtä yhtämittaisen tuulista kuin nyt; liki jokaisena päivänä meri suorastaan pauhasi eikä oikein asettunut öisinkään. Telttamme myrskyharuksetkin piti vetää varuilta kiinni, vaikkei majoitteemme ihan tuulisimmalla paikalla ollutkaan. Omat haasteensa tuiverruksesta seurasi havainnoinninkin kannalta. Vasta viimeisen illan ja aamun kunniaksi meri tyyntyi kokonaan – onneksi, että päästiin kastumatta pois saaresta. Yritin tavoitella tuulen työskentelyä ja viimeisen illan seestymistä kameralla, mistä oheiset otokset. Vaikka valtameren aaltojen mittasuhteista oltiin vielä kaukana, kyllä keväälläkin Itämerikin osaa velloa vaikuttavasti.

8 vastausta artikkeliin ”pärskeitä

  1. Tapsa

    Ykkönen menee ykköseksi, jokin noissa pehmeissä pystyviivoissa viehättää. 3,6 ja 10 miellyttävät myös. Kutonen voisi olla myös mustavalkoinen.
    Kuvissa valo on melkoisen jyrkää, huippuvalojen ja mustien loiventaminen voisi tuoda kuviin aika makeita sävyjä.

  2. TeroP

    Ensimmäinen kuva on hirrrmuisen hieno pehmeydessään ja sävyineen sekä puunrunkojen sommittelu pelaa! Toisessa kuvassa hyvät pärskeet tallennettuna.Tukkasotkakuva on myös erityisen hieno lintukuva, kun on tuollainen merenkäynti vielä kuvan taustalla. Toiseksi viimeistä kuvaa kun olisi päässyt kuvaamaan vähän ylempää, niin olisi saanut vähän irroitettua näitä kuvan yläosan luotoja toisistaan ja horisontti olisi tullut kuvaan kokonaisuudessaan. Mutta sitten…ehkä kuitenkin olisi saattanut etualan tehokkuudessa menettää jotain? Hitsi nämä on vaikeita! Jokatapauksessa hieno otos näinkin. Viimeinen kuva on hyvä tunnelmaltaan ja siinä on upea taivasosuus pilvineen.

  3. Ilkka Kokkonen

    Ykkönen on myös minun makuuni. Hallittu, pelkistetty sävyalue, aluskasvillisuuden ruohikko antaa todella hienon näkymän. Ainoa hiukan häiritsevä tekijä on tuo keskellä oikealla oleva vaalein, hieman vinossa oleva runko, joka piirun verran rikkoo sommitelman yhtenäisyyttä.
    Pärskeitä on tuiverruksessa ollut, mutta noissa kuvissa ne jäävät kuitenkin suht vaille voimaa. Itse yrittelisin saada telemmällä puolella tiukempia ryöpsähdysilmiöitä kuviin. Informaatioarvoahan näillä laajemmilla on tietysti enemmän, mutta visuaalisuus ja dramaattisempi ote korostuisivat tiukemmissa.
    Vitosen tunnelmasta ja sommittelusta tykkään, tämä varmaankin toimisi hyvin myös mustavalkoisena, kuten Tapsan mainitsema kutonenkin. Siinä on kuin ison valaan selkä meren pinnalla!
    Viimeinen miellyttää jälleen, kaunis taivasosuus ja kuvauksellinen puu. Jälleen tosin oma mieltymykseni olisi pelkistetympään esitykseen niin, että olisi keskitytty tuohon oikeanpuoleiseen, kuvauksellisempaan puuhun sekä kauniiseen taivasnäkymään. Kuva neliöformaatissa siitä näkymästä väikkyy mielessäni!
    Mutta kyllä tarjoavat tosi hyviä, informatiivisia ympäristöpaketteja nämä Markun koosteet reissuiltaan. Tuntuu, että hitusen tavoittaa kuvienkin välityksellä noiden maisemien luonteesta ja hengestä! Kiitos taas, Markku!

  4. henrye

    Ykkönen on ehdoton, mutta muitakin on. Viitonen on myös vahva, pidän siitä värillisenä. Ehkä se toimisi mv:nakin, mutta siloin menetettäisiin tuo hento puna, joka pienessä kuvassa kylläkin huonosti näkyy.
    Kuutosessa on jotakin todella miellyttävää. Siinä on vangittu maininki, joka on ylittänyt kallionkielekkeen ja olisi matkalla eteenpäin, hetki ruudulla, jotenkin rento (rentouttava) kuva.

  5. Hanna

    Ykkönen on minustakin ykkönen, hienoa abstraktia taidetta. Toiseksi pidän linnuista laineilla, ”kaverukset vesipuistossa” -tunnelmasta. Pidin lapsena aallokossa uimisesta, liekö mielikuva peräisin sieltä vai miten? Jokatapauksessa herättää hyviä mielleyhtymiä.

  6. MarkkuU Artikkelin kirjoittaja

    Kiitoksia kommenteista. Itsekin pidin eniten noista pystykuvista ja kalliokynnyksen yli vyöryvistä mainingeista. Oli näköjään jäänyt puukuvaan pari kennotöhnätäppää, mut nehän saa pois.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *