Ainakaan omalla koneellani äskeiset kuvat eivät avautuneet. Kokeilenpa uudestaan. Aiemman lähetykset kuvat latasin Flash-uploaderilla, liekö vika siinä. Tiedä siten, pelittävätkö nämäkään?
SiiKa ry
Siilinjärven Kamerat ry
Extend
Ainakaan omalla koneellani äskeiset kuvat eivät avautuneet. Kokeilenpa uudestaan. Aiemman lähetykset kuvat latasin Flash-uploaderilla, liekö vika siinä. Tiedä siten, pelittävätkö nämäkään?
Kuvassa neljä on hieno oivallus käyttää tummaa ja vaaleta aluetta vastakkain nostamaan toisiaan esiin. Lintu on oikealla paikalla minun sommittelusilmääni ja jään reunasta tulee hieno diagonaali. Vähäeleisyys toimii. Viitosessa on menemisen meininki, minusta lintu on niin tosissaan että ihan huvittaa. Kuva 12 miellyttää myös kovasti. Eikä noista ole huonoja muutkaan.
Hienoja kuvia. Koskikara on lempilintujani, johtuneeko lapsuuden talvisten hiihtoretkien havainnoista Jokelassa kalanviljelylaitoksen vieressä. Ja sittemmin Lapin kevättalvisten hiihtoviikkojen havainnoista, ja Vantaanjoen Pitkäkosken linnuista.
Niimpä ne vain ovat hengissä selvinneet kovasta talvesta huolimatta. onkos tuo vitoskuvassa oleva lintu naaras kun on harmaampi,ilmeisesti tuo musta on uros. Komiat on linnut ja olet päässyt vielä noin läheltä kuvaamaan. Neloskuva on minun suosikkini. Se on teknisestikin ilaadukas, niin terävä että linnun varpaankynnetkin tulee hyvin esiin jäätä vasten. Lintu muodostaa vastakkaisen linjan jäänreunan kansssa ja tekee kuvasta hyvin tasapainoisen.
Kiitos kommenteista. Koskikaralla sukupuolen erottaminen höyhenpuvun avulla on mahdotonta. Myöskään laulun perusteella sukupuolia ei voi erottaa, sillä sekä koiras että naaras laulavat, ja molemmat tekevät sitä myös talvireviireillään. Vitoskuvan linnun höyhenpuvun ”erilainen” väritys johtuu vain tuosta auringon paisteen kohdistumisesta vasemmalta. Kara on talvella hankala kuvattava, kun lintu on pääosin musta ja lumi valkoista, jolloin kamera on tekemisissä jyrkän kontrastieron kanssa. Eikä höyhenpuvun väriyksityiskohtia siten oikein tahdo saada esille, jolloin lintu lintu meinaa jäädä enemmän tai vähemmän mustaksi mötikäksi ja lumikenttä puhkipalaneeksi.
Piristävän ja erilaisen hienoja nämä kaksi ensimmäistä koskikarakuvaa. Koskikara on löytänyt hyvän tähystyspaikan..ihan kuin hyppylaudalla olisi. Ja vielä nämä heijastuksetkin on saatu kuvaan mahtumaan. Kuva 12 on suosikkini tästä koko upeasta kuvasarjasta. Todella hieno sommittelu ja jopa kolmiulotteinen tunnelma tulee kuvasta esille. Veikkaisin, että kyseinen kuva on kuvattu laajakulmalla, syväterävyyttä kun näkyy olevan hyvästi.
Otetaanpa veikkauskaksintaistelu Teron kanssa. Minä taas veikkaan, että vahvasti telepäällä kuva 12 on otettu (pitäisi puiden olla TODELLA lähekkäin, että laajakulmalla tuollaisen saisi aikaan), himmennys tietenkin ihan tapissa! Itse tykkään tästä myös. Vielä enemmän tykkään tuosta herkullisesta diagonaalisesta kolmiosommitelmasta keltaisine sydämineen. Tuossa tilanteessa olisi ollut hyvä pokkari poikaa, näin saattaisi terävyysalue riittää loppuun asti. No 10 on myös sommittelultaan OK, mutta näyttää noiden vierustovereidensa rinnalla kovin jäykältä.
Koskikaran kuvauksessa tuo linnun jääminen mustaksi on tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus, jos ja kun kuva valotetaan tasapainoisesti linnun ympäristöineen. Markun viides kuvahan paljastaa hyvin totuuden, että ruskeahan se koskikara on, eikä musta! Ihan kuin eri linnusta olisi kyse.
Miellyttäviä kara-asetelmia on Markku saanut vangittua. Voi että, jos tuossa kolmosessa olisi ollut parempi tuuri! Olisipa jäässä oleva aukko olisi ollut hiukan suurempi niin, että karan kokovartaloheijastus olisi sieltä näkynyt!
Kiitos kovasti mielenkiintoisesta näytöksestä, Markku!
Ja kaksintaistelun voittaja on… Tero. Kuvassa 12 polttovälinä 25mm croppirungolla (37 mm:n vastaavuus) ja aukko 11. Puiden rungot olivat tosiaan lähekkäin – kyseessä kaksoisrunkoinen haapa ja liitoskohtakin hahmotettavissa kuvan alalaidassa.
Kiitos Ilkalle huomioista. Tuurillaan ne laivatkin seilaa, ja kolmoskuvan heijastuman ja sen vajaavuuuden tajusin vasta kuvaa takanäytöltä vilkaistuani. Joten, jos lämpäre olisi ollut suurempi, tosiaan tuurilla se kuvajainen olisi mukaan tullut. Tarkoitus oli näpätä kuvaa puuterijalkaisesta karasta, joka oli hetkellisesti kuorruttanut märät nilkkansa lumihangessa käväistyään. Oli vaan otus kuvan turhan kaukana ja kuvasta tuli enemmänkin lattea otos kategoriaan lintu elinympäristössään.
Ei, ei, ei, en hyväksy tuomiota, nyyh…
…mutta ihan tosiaankin, eihän 37mm mikään oikea laajakulma ole! Mutta vielä kauempana se kyllä on telestä, joten selvä tappio tuli, se nyt kuitenkin on miehekkäästi nieltävä!
Joopa, tuo kaksoisrunkojuttu tosiaankin selittää laajahkon polttovälin käytön mahdolliseksi. Haavoillahan tuollainen kaksoisrunko on paljon harvinaisempi kuin monilla muilla puulajeilla, ei tullut pohdinnassa mieleeni tällainen. Itse olen ottanut vastaavanlaisen kuvan haavanrungoista, joiden välimatka oli n. 1½m, siinä ainoa mahdollisuus oli telen käyttö.
Minusta lintu- ja puunrunkokuvat ovat todella hienoja! Kuvaus hetkellä on aina minusta mukava seurata kohteena olevan eläimen puuhailua.