Eilen illalla kävin metsästelemässä auringonlaskun valoja, mutta se ei onnistunut. Meni hämärähommiksi, mistä seuraavat esimerkit. Viimeisten valaisu tapahtui ”avaimenperäledillä” maalailemalla, pitkän valotusajan kera, herkkyys ISO1600(kaikki ei ole terävänä, kun tuuli pääsi heiluttamaan ruokojen varsia). Tuo luonnonvalossa, hämärissä otettu tunnelmakuva iltatuulessa heiluvista järviruooista miellytti silmääni sopivine liike-epäterävyyksineen.
Tuossa ensimmäisessä kuvassa on hienon aavemainen tunnelma. Epäterävyydet sopii siihen tosi hyvin. Maalauksellinen!
Niin, kai ”aavemainen”voi aivan hyvin toteutua tuollaista katsellessa myös. Mielikuvitus on rikkaus, joka mahdollistaa niin monenlaisia tulkintoja ja assosiaatioita! Kiitos kommentista!