Terveiset Helsingin kulttuurireissulta.

Tuli käytyä myös Tennispalatsin Anton Corbijn-näyttelyssä. Päälimäinen reaktio oli, että aivan ylimainostettu. Ei tosiaankaan ollut sen 7? pääsymaksun arvoinen. Siis jos menette käymään niin perjantaisin sinne pääsee ilmaiseksi.

Näyttely oli jaettu 4 (muistaakseni) osioon.

1) alkuajan dokumentaariset kuvat olivat ns. normaalia rokkikuvaa kuuluisuuksista.

2) oli honoin osa eli Corbijn yritti ohjata mallejaan ja kuvista tuli perus poseerauksia. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että mikä kuvissa oikein tekee jonkinarvoisen. Onko se kuvassa oleva julkisuuden henkilö vai se kuva itsessään sommitteluna ja valonkäyttönä. Näistä se ei oikein selvinnyt.

3) osa oli ehkä kuvauksellisesti parasta antia. Näissä kuvissa oli käytetty väriä tehokeinona ja muutenkin niissä oli ehkä kokeilun ja löytämisen makua. Nämä kuvat olivat lavastettuja paparazeja.

4) oli ehkä idearikkain osa. Corbijn itse esiintyi kuvissaan naamioituneena kuuluisuuksiksi. Edelleenkään kuvat eivät olleet kuvia kummempia, mutta idea toimi.

Kun näyttelyn tullessa Suomeen ihmettelin, että mikä ihmeen Corbijn niin nyt en ihmettele. Ei nuo kuvat jääneet mieleen. Ei ihme, että tuo Clintin kuva on nostettu julistekuvaksi. Se oli tosiaan ainut kuva, jossa oli jotain jujua (John Lee Hookerin käden lisäksi). Se kuuluu sarjaan 2) eli ohjatut poseeraukset.

Mutta loppuyhteenvetona pitää silti sanoa, että kaikista näyttelyistä ei tarvitse pitää, mutta kannattaa käydä aina valokuvanäyttelyssä, kun vaan mahdollista. Niistä löytää ja oppii aina jotain uutta.

-hp