Ensimmäinen täyttä rautaa, kelluvaa, mutta jämäkkää, toinen niin hento. Semmoisia ne ovat kasvit, samanlaisia ja niin erilaisa.
Taustan vihreyden sävyerokin sen kertoo. Pidän kakkosen sommittelusta 🙂
Ilkka Kokkonen
Persoonallisen karhean kaunis on kellukka! Ja kyllä se valon suunta vaikuttaa valtavasti kuvan luonteeseen, kuten tässä hyvin näkyy!
Ykkösessä valo osuu itse kohteeseen mukavan muotoilevasti ja pehmeästi. Tausta oikealla laidalla on mielestäni kovin levottoman oloinen, paljolti tuon yhden selvästi sieltä paistavan vaalean kasvin takia. Voisi olla tehokkaampi tulos, jos rajaisi tiukasti niin, että tuo eliminoituisi sen vartta myöten pois. Jos viitsit sellaisen tuohon rinnalle järjestellä, niin olisi mielenkiintoista vertailla.
Kakkosen unenomaisesta valofiiliksestä tykkään ja tässä kokonaisuudessa tausta toimii mielestäni selvästi paremmin. Pitäisikö oikeassa reunassa olla ihan hiukan väljempi rajaus kasville? Makuasia!
Mutta kyllä tosiaan, kasvien muotomaailmasta löytää paljon ihastumisen aiheita! Kiitos, Tapsa!
TeroP
Hienoja molemmat! Jos pilkkua viilataan niin…eka kuva toimisi mielestäni pystyrajauksena, Ilkan jo mainitseman lievästi levottoman taustan vuoksi. Kakkoskuvassa en muuttaisi mitään. Perfect.
Hanna
Kyllä, kasviin voi ehdottomasti ihastua! Minäkin tuota ojakellukkaa joka kesä ihailen. Pikaisesti vilkaistuna vaatimaton, mutta niin kaunis kuitenkin. Kakkoskuvassa on mahtava valo ja kasvi kumartuu hienosti kuvan nurkkaa kohden. Eka kuvassa jämäkkyys yhdistyy mukavasti pehmeyteen.
Tapsa
Kiitoksia palautteesta ja vinkeistä. Kuvia pyöritellessäni olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä että sommittelu pitäisi pystyä tekemään kuvasutilanteessa. Mielenkiintoista on se, että pitää kuvata kohdetta jonkin aikaa että siihen pääsee sisälle, alkaa nähdä. Kaksi hankintaa on edessä, hyttyskarkote ja kulmaetsin. Itikoita on ihan simona ja tähtäily ihan maanrajassa oleviin kohteisiin helpottuisi jos pääsisi katselemaan ylhäältäpäin.
Ilkka Kokkonen
Vaatimus, täydellinen vaatimus sommittelusta ainoastaan kuvaustilanteessa on mielestäni kunnioitettava periaate ja saattaa hyvinkin viedä taitoa eteenpäin, kun jokainen virhe sitten kostautuu kantapään kautta. Toisaalta, minusta jälkisommittelu rajaamiskeinoin on myös sommittelutaitoa erinomaisesti kehittävää.
Itse pyrin aina lopulliseen tulokseen jo etsimen läpi, mutta kun tässä astuu tekniikkakin rajoittavana tekijänä peliin. 5D mk II:kaan kun ei näytä etsimen läpi kuin 98% kuva-alasta, niin tiukan rajaamisen ystävälle tämäkin aiheuttaa silloin tällöin jälkityötä. Ja croppirunkoisen 95%:n näkymä on jo tosi rajoittava tekijä!
Lisäksi, kun nyt viime parina vuotena olen ”löytänyt” neliömuodon, niin sekin tietysti edellyttää jälkirajaamisen. Tässä välillä minulla oli kausi, että rajailin juuri niin kuin halusin, ilman mitään formaattirajoitetta, mutta nykyään tulee pidättäydyttyä tuohon normaalisuhteeseen ja neliöön. Poikkeuksena tähän taas hyvin selvästi normaalista poikkeavat rajaukset, kuten panoraamamalli ja hyvin kapea, korkea malli.
Ilkka Kokkonen
Joo ja todella, kyllä tulee näissä kesäisissä kuvaushommissa monta kertaa mieleen Tuntemattoman sotilaan Hietasen tavoin manata hyttysten tarkoitus ja oikeus olemassaoloon.
Eilen kävin Korkeakoskella kameran kanssa ja hommasta ei olisi tullut yhtään mitään, ellen olisi varustautunut elukoiden varalta. Hyttyskarkotekaan ei riittänyt, kun käsiä tuli välillä kasteltua ja aine kului nopeasti pois. Onneksi varasin mukaan myös ohuet nahkahanskat(niitä halpoja remonttisellaisia), joilla sain kädet rauhaan. Pitkähihaisia ja -lahkeisia kesävaatteita ostaessani arvioin aina, että miten itikanpitävä vaatteen kangas on. Ohutkankainen, mutta pistonpitävä vaate on aina iloinen löytö!
Ensimmäinen täyttä rautaa, kelluvaa, mutta jämäkkää, toinen niin hento. Semmoisia ne ovat kasvit, samanlaisia ja niin erilaisa.
Taustan vihreyden sävyerokin sen kertoo. Pidän kakkosen sommittelusta 🙂
Persoonallisen karhean kaunis on kellukka! Ja kyllä se valon suunta vaikuttaa valtavasti kuvan luonteeseen, kuten tässä hyvin näkyy!
Ykkösessä valo osuu itse kohteeseen mukavan muotoilevasti ja pehmeästi. Tausta oikealla laidalla on mielestäni kovin levottoman oloinen, paljolti tuon yhden selvästi sieltä paistavan vaalean kasvin takia. Voisi olla tehokkaampi tulos, jos rajaisi tiukasti niin, että tuo eliminoituisi sen vartta myöten pois. Jos viitsit sellaisen tuohon rinnalle järjestellä, niin olisi mielenkiintoista vertailla.
Kakkosen unenomaisesta valofiiliksestä tykkään ja tässä kokonaisuudessa tausta toimii mielestäni selvästi paremmin. Pitäisikö oikeassa reunassa olla ihan hiukan väljempi rajaus kasville? Makuasia!
Mutta kyllä tosiaan, kasvien muotomaailmasta löytää paljon ihastumisen aiheita! Kiitos, Tapsa!
Hienoja molemmat! Jos pilkkua viilataan niin…eka kuva toimisi mielestäni pystyrajauksena, Ilkan jo mainitseman lievästi levottoman taustan vuoksi. Kakkoskuvassa en muuttaisi mitään. Perfect.
Kyllä, kasviin voi ehdottomasti ihastua! Minäkin tuota ojakellukkaa joka kesä ihailen. Pikaisesti vilkaistuna vaatimaton, mutta niin kaunis kuitenkin. Kakkoskuvassa on mahtava valo ja kasvi kumartuu hienosti kuvan nurkkaa kohden. Eka kuvassa jämäkkyys yhdistyy mukavasti pehmeyteen.
Kiitoksia palautteesta ja vinkeistä. Kuvia pyöritellessäni olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä että sommittelu pitäisi pystyä tekemään kuvasutilanteessa. Mielenkiintoista on se, että pitää kuvata kohdetta jonkin aikaa että siihen pääsee sisälle, alkaa nähdä. Kaksi hankintaa on edessä, hyttyskarkote ja kulmaetsin. Itikoita on ihan simona ja tähtäily ihan maanrajassa oleviin kohteisiin helpottuisi jos pääsisi katselemaan ylhäältäpäin.
Vaatimus, täydellinen vaatimus sommittelusta ainoastaan kuvaustilanteessa on mielestäni kunnioitettava periaate ja saattaa hyvinkin viedä taitoa eteenpäin, kun jokainen virhe sitten kostautuu kantapään kautta. Toisaalta, minusta jälkisommittelu rajaamiskeinoin on myös sommittelutaitoa erinomaisesti kehittävää.
Itse pyrin aina lopulliseen tulokseen jo etsimen läpi, mutta kun tässä astuu tekniikkakin rajoittavana tekijänä peliin. 5D mk II:kaan kun ei näytä etsimen läpi kuin 98% kuva-alasta, niin tiukan rajaamisen ystävälle tämäkin aiheuttaa silloin tällöin jälkityötä. Ja croppirunkoisen 95%:n näkymä on jo tosi rajoittava tekijä!
Lisäksi, kun nyt viime parina vuotena olen ”löytänyt” neliömuodon, niin sekin tietysti edellyttää jälkirajaamisen. Tässä välillä minulla oli kausi, että rajailin juuri niin kuin halusin, ilman mitään formaattirajoitetta, mutta nykyään tulee pidättäydyttyä tuohon normaalisuhteeseen ja neliöön. Poikkeuksena tähän taas hyvin selvästi normaalista poikkeavat rajaukset, kuten panoraamamalli ja hyvin kapea, korkea malli.
Joo ja todella, kyllä tulee näissä kesäisissä kuvaushommissa monta kertaa mieleen Tuntemattoman sotilaan Hietasen tavoin manata hyttysten tarkoitus ja oikeus olemassaoloon.
Eilen kävin Korkeakoskella kameran kanssa ja hommasta ei olisi tullut yhtään mitään, ellen olisi varustautunut elukoiden varalta. Hyttyskarkotekaan ei riittänyt, kun käsiä tuli välillä kasteltua ja aine kului nopeasti pois. Onneksi varasin mukaan myös ohuet nahkahanskat(niitä halpoja remonttisellaisia), joilla sain kädet rauhaan. Pitkähihaisia ja -lahkeisia kesävaatteita ostaessani arvioin aina, että miten itikanpitävä vaatteen kangas on. Ohutkankainen, mutta pistonpitävä vaate on aina iloinen löytö!