Kuus seitkyt  luvun vaihteessa sain eka kameran, velipojan vanhan Werran, valotusmittarivikaisen. Seuraavaksi manuaali Nikon FM2. -73 änkäydyin Sok:lle töihin. Sok myi Kaukomarkkinoiden tuomaa kalustoa, joten  Contax, huippulaseineen oli ”edullista”. Niillä mentiin -90 luvulle. Kaveriksi sijoitin X- pan:iin. Loistava kamera panoraama formaatti ja normaali 24×36 samassa kamerassa, lostavat linssit. Tähän asti kuvattiin diaa, napsaus ja kuva oli valmis.

Sitten vinosilmät keksi digin, Pentax ja kiinteät linssit, näiden parissa on mennyt tuhratessa ”luomukuvaa”. On tullut kuvattua luontoa ja lomaa. Jossakin vaiheessa huomasin, että mitä minä niiden luontokuvien kanssa puuhastelisin, en mitään. -96 menin kulttuurimatkalle Venäjälle, siitä se lähti. Vienan Runokylät näyttelyyn kuvat ”napsahti” kahdeksassa vuodessa. Äänisvepsä näyttely neljässä vuodessa. Nyt on käyty Äänisniemen kirkolliset rakennukset kuvaamassa, neljä vuotta. Tänään aineisto lähti Kizin museolle. He kokoavat näyttelyn tuotoksistamme. Toivottavasti A-3:set tulee meillekkin, Suomessa kierrätettäväksi. Näillä on menty. Venäjän maaseutu, ehkä sotakohteet on seuraava retkeilyn ja kuvauksen aihe.

…Hyvää pokkaria tekisi mieli, mutta kun en kerkee ostamaan kun tulee taas uusi.