4 vastausta artikkeliin ”Rajauksia kotiläksynä”

1. Ilkka Kokkonen keskiviikko, 14 tammikuun, 2015 klo 11:02 pm

   Hyvä, Marjo, hyvin on kotiläksyt tehty! Kyllä uudet versiot tehokkaampia ovat! Kiitos!
   Sinulla on vain tainnut jäädä kuvat pienentämättä tänne sivulle laittoa ennen. Eli 800px/pisin sivu, niin ei tule paikat niin täyteen.
   Joopa, asiallista jälkeä näimme ensiesiintymisessäsi, tuosta on hyvä jatkaa!
2. Heikki Herranen maanantai, 9 helmikuun, 2015 klo 8:20 pm

   En todellakaan osaa perustella minkään ismin mukaisesti, mutta minua puhuttelee väkevästi tuo tunturin laella otetuista kuvista avarampi eli rajaamaton. Mielestäni siinä on vahvempi tunne piiskaavasta tuulesta ja tuntureiden suuruudesta. Muistuu elävästi mieleen, millaisissa hiihtohousuissa ym. vetimissä hiihtovaellettiin 70-luvulla Saariselällä – kyllä siinä monesti luuli, että meni isän onni ja lapsilisät. No, sama rinkka on edelleen tallella ja vaatimattomassa käytössäkin.
   Kuvasta vielä: koirat ja ihmiset muodostavat upean kokonaisuuden, yksi kuva kertoo hienoa tarinaa, jota vastavalon aiheuttamat heijastukset ainoastaan terästävät.
   Kiitos kuvista. Herras-Heikki
3. Tero Pelkonen maanantai, 9 helmikuun, 2015 klo 9:23 pm

   Itse pidin paljon Marjon alkuperäisistä rajauksista. Olen tunturikuvasta aivan samaa mieltä kuin Heikki ja samoin perustein. Ymmärrän myös mitä näillä tiukemmilla rajauksilla haetaan. Mm enemmän tietynlaista visuaalista särmää ja tehokkuutta. Se on tietenkin ihan ok. Joskus vain tämä tila/avaruus, jopa pienialaisesti tyhjänäkin saattaa palvella lopputulosta…ja ei ainakaan ahista tämä klaustrofobia. Makuasioita kaikki tyynni…
4. Marjo maanantai, 9 helmikuun, 2015 klo 10:25 pm

   Omasta mielestä tuo koirien juoksu järvellä vaatii tilaa koirien eteen, enkä haluaisi sitä rajata niin tiukaksi. Olen nyt kuitenkin herännyt enempi ajattelemaan rajauksen merkitystä, siinä mielessä hyvä läksy 🙂 Kiitos kommenteista!