Konnillakin on kevättä rinnassa. Ja rakkautta on ilmassa kuten toiseksi viimeisestä kuvasta ilmenee. Sammakkopoikaa ei kun naurattaa. 🙂
3 vastausta artikkeliin ”Kevättä se on”
JuusoJ
Mukavia kuvia! Kolmosen oksien heijastukset tekevät muvan vaikutelman ja kutosen naurava ilme on hauska. 🙂
ilkkak
Ykköskuvaan saa varmastikin lisätehoa pelkistämällä. Eli rajauksen tiukennus ja pois formaatista niin, että näkyy vain sammakkoa ja kiveä mukavine kuplineen (ylhäältä ja vasemmalta pois). Laittaisitko sellaisen viereen vertailtavaksi. Vitosessa muodostuu sammakoiden uintiväreistä sopivan hauskasti sydämen muoto!
Pari tuntia sitten kävin minäkin sammakoita kuvaamassa, pitääpä laittaa muutama sakukuva näkyville itsekin.
MarkkuU
Kuvan 1 uppokonnassa on saatu esille koko komistuksen kroppa ja poreilu on sopiva lisämauste kuvakokonaisuuteen. Cpl pelissä? Rajaus tekee kuvasta levollisemman – lunkihan on otuskin edesottamuksissaan. Konnnan ilme ja majailu vedenpinnan alla tekevät jotenkin vaanivan tunnelman kuvaan, mikä tekee ”eloa” kuvaan muuten hieman staattisessa asetelmassa.
Kolmoskuva on kuvana klassisempi sammakko-otos, mutta miten on saatu tollaiset (silmä?)heijastumat, joka naulitsee katseeni kuvaan. Otuksen tuijottavat silmät on sommitellullisesti mielestäni napsahtaneet oikeaa paikkaan. Sympatiani sykkivät kuvalle 4. Minä tykkään väreilevistä vedenpintaheijastumista ja niitä on kuvassa kaksinverroin. Toimisikohan vieläkin tehokkaammin, jos vas. yläkulman tummennoksen rajaisi pois formaatin ja alaosan oksaheijastuman säilyttäen?
Viitoskuvassa suljin on räpsähtänyt oikealla hetkellä ja aivojeni sopukoissa piirtyy paitsi sammakkopotkun räväyttävä konna myös isompi vesipeto, jonka silmät syntyvät räpylälaineista ja konnan kroppa kääntyy vesipedon kuonoksi. Tämä petokuva pomppaa mieleeni varsinkin pikkukuvaa katsoessani. Seiskan sammakko on vetäissyt hauskan hymyilmeen potrettikuvansa kunniaksi. Kaikkiaan mukavaa kuvallista kevättunnelmointia keväisen lammikon ääreltä.
Mukavia kuvia! Kolmosen oksien heijastukset tekevät muvan vaikutelman ja kutosen naurava ilme on hauska. 🙂
Ykköskuvaan saa varmastikin lisätehoa pelkistämällä. Eli rajauksen tiukennus ja pois formaatista niin, että näkyy vain sammakkoa ja kiveä mukavine kuplineen (ylhäältä ja vasemmalta pois). Laittaisitko sellaisen viereen vertailtavaksi. Vitosessa muodostuu sammakoiden uintiväreistä sopivan hauskasti sydämen muoto!
Pari tuntia sitten kävin minäkin sammakoita kuvaamassa, pitääpä laittaa muutama sakukuva näkyville itsekin.
Kuvan 1 uppokonnassa on saatu esille koko komistuksen kroppa ja poreilu on sopiva lisämauste kuvakokonaisuuteen. Cpl pelissä? Rajaus tekee kuvasta levollisemman – lunkihan on otuskin edesottamuksissaan. Konnnan ilme ja majailu vedenpinnan alla tekevät jotenkin vaanivan tunnelman kuvaan, mikä tekee ”eloa” kuvaan muuten hieman staattisessa asetelmassa.
Kolmoskuva on kuvana klassisempi sammakko-otos, mutta miten on saatu tollaiset (silmä?)heijastumat, joka naulitsee katseeni kuvaan. Otuksen tuijottavat silmät on sommitellullisesti mielestäni napsahtaneet oikeaa paikkaan. Sympatiani sykkivät kuvalle 4. Minä tykkään väreilevistä vedenpintaheijastumista ja niitä on kuvassa kaksinverroin. Toimisikohan vieläkin tehokkaammin, jos vas. yläkulman tummennoksen rajaisi pois formaatin ja alaosan oksaheijastuman säilyttäen?
Viitoskuvassa suljin on räpsähtänyt oikealla hetkellä ja aivojeni sopukoissa piirtyy paitsi sammakkopotkun räväyttävä konna myös isompi vesipeto, jonka silmät syntyvät räpylälaineista ja konnan kroppa kääntyy vesipedon kuonoksi. Tämä petokuva pomppaa mieleeni varsinkin pikkukuvaa katsoessani. Seiskan sammakko on vetäissyt hauskan hymyilmeen potrettikuvansa kunniaksi. Kaikkiaan mukavaa kuvallista kevättunnelmointia keväisen lammikon ääreltä.