Kaksi viikoa sitten olin viikonlopun Kiljavan opistolla Suomen luonnonvalokuvaajien talvipäivillä. Hienoja esityksiä nähtiin paljon, tosin hiukan liian lintukuvauspainotteisesti minun mielestäni.
Palaillessani kotiin ajelin illalla pienempiä teitä ja katselin samalla, josko muutaman kuutamokuvan matkalla saisi. Täyden kuun noustessa ajelin sivutielle, ja kohta olin hauskannimisellä kylällä. Siellä kameran kanssa pyörittyäni ajelin eteenpäin, ja kohta näin tien sivussa nähtävyyskyltin. Onneksi lumikengät olivat mukana, ja niinpä päädyin tarpomaan metsään ja keskiyöllä kuvailemaan kuutamossa Rapalan kallioille, luolien kuvaamiseen kuunvalo ei riittänyt. Unohtumaton parituntinen vierähti kuutamotunnelmaisessa maisemassa mukavasti!
Hienoja kuvia. Itse olen myös huomannut lumikenkien hyödyllisyyden 20.3. Tervaruukilla lumikenkäilessä pitkästä aikaan moneen vuoteen.
Kakkonen on jo katoavaa kansanperinnettä. Nuo muuntamokopit katoavat maisemista. Onpahan kerrankin sähköjohdot päässeet jos ei nyt päärooliin niin ainakin kokonaisuutta koossapitävään sivuosaan. Tykkään.
Kolmonen olisi minulle mieleinen joulukortti, kaunis kuva.
Kylläpä toivat nämä kuvat mieleen elävästi lapsuuden viidenkymmenen (HUI!) vuoden takaa. Kuutamo illat, kun tulin serkkutytön luota kotiin pitkin metsätietä. Joku runokin pulppuaa mieleen ihan väkisin, vaikken siitä muistakaan kuin, että se alkoi jotenkin ”Tuli kylästä kotiin tyttönen, tuli iloiten ja peljäten…” ja pelko liittyi metsän ja kuun luomaan aavemaiseen, jännittävään tunnelmaan.
Kuva kaksi on sitten luku sinäänsä. Kotini pihapiirissä, pellon laidassa, oli kylän muuntaja kuin kuvassa ikään.
Entä nelosen tähtitaivas, kuinka usein sitä lapsena maksasi lumessa selällään ja vain ihaili tähtien tuiketta, huikeaa avaruuden ihmettä.
Kiitos Ilkka näistä kuvista, niissä on vangittuna osa minun lapsuuteni sielunmaisemaa!
Kiitos palautteista. Kauniista kuutamoista on helppo omin silmin, paikan päällä, nautiskella. Silmät adaptoituvat tilanteeseen hyvin ja aistiminen onnistuu vaivatta. Mutta että saisi jotain vangittua tällaisesta kokemuksesta valokuvaan, se onkin sitten ihan toinen juttu. Tästä sarjasta itse olen ihan tyytyväinen. Tähän tietysti vaikuttaa, että kuvaustilanne oli tavallisuudesta poikkeava jai paikan päällä fiilis muotoutui näin omanlaisekseen.
Kolmoskuvaan olin jo paikan päällä, kameran näytöltä katsottuna, tyytyväinen. Niinpä rohkaisin mieleni, ja menin kymmenen jälkeen kuvassa näkyvän talon ovelle koputtelemaan, että haluaisiko talonväki mahdollisesti sähköpostilla saada itselleen tuon kuvan. Halusivat, ja kovasti kiittelivät sen saatuaan!
Noilla Rapalan kallioilla ja luolilla pitää kyllä mennä käymään myös lumettomalla ajalla. Tietysti kameran kanssa.
Nytpä muistankin, olen muutama vuosi sitten kiipeillyt noilla Rapalan kallioilla ja könynnyt niissä luolissa.Silloin oli hieman kiire eikä pilvettömältä taivaalta paistava aurinko ollut eduksi maisemalle, muutama muistokuva tuli näpättyä. Pitää varata ainakin päivä aikaa nähdäkseen kuinka valo siellä elää, paikat ovat jylhiä ja kuvauksellisia.
Talviyönkuvia, joissa on tunnelmaa. Erityisesti kuvat neljä ja kuusi miellyttävät. Hienosti sommiteltu ja mystinen tunnelma tuossa neloskuvassa. Vaikka oikealla on raskasta kalliota, niin kuva on siitä huolimatta mielestäni tasapainoinen. Katse kiinnittyy tähtiin, puun latvoihin ja lopulta kallion muotoihin. Tämä kuva saa todella mielikuvituksen liikkeelle. Kuvaa katsellessa voin kuvitella/kuulla kaukaista suden ulvontaa, helmipöllön puputusta tai huuhkajan kumisevaa huhuilua…peikkojen ja yönvaltiaiden yöllisten pitojen ääniä.
Kuun valo luo maastossa ollessa ja kuvissa maagista tunnelmaa. Jotenkin tuntuu, että kuun valossa kuviin tulee syvyyden tunnetta erilailla kuin päivänvalossa. Tuota kolmiulotteisuutta on minun silmissäni nautittavasti noissa pelkistetyn rauhallisissa kuvissa 5, 6 ja 7. Kolmoskuva on todella tunnelmallinen eikä ihme, jos talon väki on myös tykästynyt. Olisi mukava kuulla, mitä teknistä kuljailua tällainen yöllinen kuukuvailu mahdollisesti edellyttää, itse kun en ole tällaista edes kokeillut.
Yökuvauksessa tietenkin hyvä jalusta, mielellään lankalaukaisin, sulkimenpeilin lukituksen käyttö, valovoimainen laadukas objektiivi ja täyskennokoon runko. Kyllähän nykyään croppikennoisellakin saa jotain aikaiseksi, mutta onko ne vielä vähän ”leikkikaluja” yökuvaukseen? Yleensä yli 30s valotuksella tähdet alkavat saada pientä viirupyrstöä peräänsä, käytettävällä polttovälillä on myös vaikutusta liikettä silmälläpitäen. Kuu taas nousee/liikkuu yllättävän nopeasti. Tietääkö joku mikä olisi max. pisin suljinaika kuutamokuvauksessa, ettei kuun nousun aiheuttamaa liikettä näkyisi kuvassa? (Tietenkin vielä se käytössä oleva polttoväli vaikuttaa asiaan, mutta noin arvoja laajakulmalla kuvattuna)
Korjausta äskeiseen. Eipä se kuu kovin näyttävänä esiinny laajakulmalla kuvatessa. Puhutaan nyt vaikka 70-100mm polttovälistä kuutamomaisemakuvassa.
Jos kuutamoa meinaa monipuolisemmin kuvata, niin jalusta on tietysti välttämätön. Toisaalta, pitkällä putkella kuuta suoraan kuvaten, valotusaika jää kyllä lyhyeksi. Kuun mukaan valottaen kaikki muu onkin sitten tukossa!
Paras sää täyskuun kuvaamiseen on, kun taivaalla on myös sopivan paksuisia pilveä. Jos ne tuulella kunnolla vielä liikkuvat, niin varsin monipuolisia kuutamonäkymiä voi saada. Jos pilviä ei ole, niin silloin kannattaa kuun eteen asemoida jotain, jonka läpi kuu sopivalla volyymillä paistaa (puut ovat tietysti luonnollisin ratkaisu).
Noissa laittamissani kuukuvissa on jälkikäsittelyssä (Lightroom) annettu jonkin verran eri tavalla valotusta eri kohtiin. Eli tietenkin niin, että alkuperäinen valotus on aika lähelle kuun mukaan, ja jälkikäteen olen antanut enemmän valotusta muille kuvan elementeille. Esim. ykkösessä piti tuolle kyltille antaa todella huomattavasti lisävalotusta, että se tuli näkyviin (alkuperäisessä rawissa se hädintuskin näkyi). Kakkosessa kuvan alapuolikkaalle annoin hieman lisävaloa. Kolmosessa annoin lisävaloa vain noille isoille kuusille, että niiden ”läpinäkyvyys” hieman tehostui. Nelosessa tuli lisävaloa oikean puolen kallioihin. Lopuissa kolmessa annoin hieman lisävalotusta lumiosuuksiin.
Mikä polttoväliä olet käyttänyt kolmessa viimeisessä kuutamokuvassa?
Ykkösessä oli 100-400mm kiinni, muissa 24-105mm. Kolmessa viimeisessä varmaankin jotain 50-90mm, täyskennoisella. Yritän muistaa tarkistaa…