Kamerani teki suttua vähässä valossa, salamalla ja runsaassa valossa jälki oli todella hyvää. Missä oli vika? Seuraavia asioita olen muuttanut ja hyvällä menestyksellä:
– Kameran kohinanpoisto pois päältä, hämäräkuvissa korjaa kuvan epäteräväksi.
– Vakaaja pois päältä kun kuvaa jalustalta tai lähikuvia muutoin vakaaja korjaa kuvan epäteräväksi.
– Valkotasapaino on tarkastettava / säädettävä ennen kuvausta, jotkin värivirheet tekevät kuvasta epäterävän oloisen.
– Automaattitarkennus ei välttämättä toimi kaikissa tilanteissa kuten hyvin tasasävyisessä kohteessa tai vähässä valossa.
Niin ja tietysti on hyvä muistaa että:
– Suuri aukko on terävyysalueeltaan pieni
– Käsivaralta kuvattaessa pitää käyttää riittävän lyhyttä suljinaikaa (tai vakaajan apua)
– Mitä suurempi ISO-herkkyys sen kohinaisempi (epäterävämpi) kuva.
– Kenno ei toimi kuten filmi, jos valon määrä menee kovin vähäiseksi alkaa kuva kohista pitkillä suljinajoilla. Ihan paska juttu:)
Tapsa
Mulle tämä suttujuttu on ollut aika hämärä. Otin nyt kamerasta tuon kohinanpoiston pois päältä. En tiennyt kamerassani sellaista olevankaan… Kun opetusta tuntuu olevan tarjolla, heittäydyn laiskaksi ja kysyn tässä. Kun ei millään jaksaisi nyt lukea…:) Tuo valkotasapainon säätö. Tapahtuuko se sen kuuluisan harmaan kortin avulla vai miten? Sellaisen, jonka sain pikkujouluista ja joka käyttöä en ole vielä ehtinyt opetella. Onhan tuossa valikossa valkotasapainon säätö -otsikkokin, mutta miten? Mulla lähes kaikki hämäräkuvat taitaa olla ainakin jonkinverran suttuisia. Olis niin kiva kuvata hämyä onnistuneesti.
Hienoa, että lääkkeitä ongelmaasi olet löytynyt! Itselläni 5D:n kanssa hämäräkuvaus on ollut melko nautinnollista joitakin automaattitarkennustilanteita lukuunottamatta. Ja täyskennoisen etsimen avulla käsin tarkentaminen on sitten ihan toista kuin kräppivehkeillä. Tosin parempaa tähyslasia olen ruvennut mietiskelemään, kun Peiponen D200:aan vaihtamaansa kurssilla esitteli(hyvä matta, ja keskellä vielä leikkokuva)
Kommentteja ylläolevaan:
– Kohinanpoistoa en ole käyttänyt
– Vakaajan olen yrittänyt muistaa ottaa pois päältä, kun jalustatilanne on täysin varman tuntuinen, tosin muistamattomuudestakaan ei ole pettymyksiä seurannut. Liekö Canonin objektiivivetoinen systeemi sitten tässä parempi kennonheilutteluun verrattuna
– WB-automaatilla olen enimmäkseen ampunut, ei pettymyksiä liiallisesti
– Ainahan se automaattitarkennus voisi hämärässä paremminkin toimia, kukapa sitä sahausta ei joskus kiroilisi. Mutta kyllä tarkennus yleensä kohdallaan on ollut, jos kerta on suostunut kiinni nappaamaan
– Et kai sinä sentään noita loppujuttuja ole tarvinnut enää itse itsellesi opettaa! Paitsi, että kannattaa muistaa: filmiaikana olisivat jääneet monet sellaiset kuvat kokonaan ottamatta, joiden kohinasta nyt marmatetaan! Kyllä minä ainakin olen ihmetellyt, mitä vielä ISO 3200:llakin välillä saa aikaan!
Mitäpä muuten, Mikko ja Antti tuumitte uutukaisen jäljestä ISO 6400:lla? Tai peräti vielä isoisoisemmin ammuttaessa? Pankaapa pläjäyttäen parit esimerkit esille, niin päästään oikein kunnolla kadehtimaan…
Niinpä ne asiat ratkeaa kun hommaa ammattikäyttöön tehdyn täyskennorungon ja kattavan valikoiman L-sarjan laseja, mitäpä tuota valittelemaan. Katoaa kohinat ja tarkennusvaivat, automatiikkakin on viimeisen päälle.
Kuitenkin niille joilla ei ole em. vehkeisiin halua / varaa investoida on hyvä kertoa kuinka kuvanlaatua voi parantaa. Suurin osa kalustosta lienee kuitenkin pokkari / croppikenno + kittilinssi tasolla. Ne asiat jotka ovat pitkälle edenneille harrastajille itsestäänselvyyksiä ovat aloittelijalle ihan täyttä hepreaa. Ja kameraseuran tehtävänä on neuvoa harrastajia alkuun ja tukea hyvää harrastusta. Meitä on monentasoisia kuvaajia. Luova näkeminen ei ole kiinni kalustosta.
Täältä löysin keskustelua alkuunpanemastani aiheesta:
http://sfnet.fi/group.php?id=27409&newsgroup=sfnet.harrastus.valokuvaus.digi&sid=&bf=2
Siitä valkotasapainosta. Kuvataan valkoinen paperi vallitsevassa valossa ja säädetään valkotasapaino sen mukaan miten kameranvalmistaja sen neuvoo. Voi tietysti käyttää myös valmiita pilvinen / aurinkoinen / hehkulamppu / loisteputki / kynttilänvalo / automaatti asetuksia. Tarkimman saa käsin säädettäessä. Pitää vain muistaa korjata asetus kun siirtyy toisenlaiseen valoon. Tuo valkotasapaino on siinä mielessä jännä juttu että esim. auringonlaskua tai nuotiota kuvattaessa on tärkeää säilyttää vallitsevan valon sävy. Mutta esim. ihonväri on sairaaloinen kun kuvataan loisteputken valossa ilman valkotasapainon säätöä.
Hyvää alkanutta vuotta 2009 kaikille!!!
Tapsa täältä sorvin äärestä.
Itselläni tuo valkotasapaino on kiinteästi laitettu 5500 enkä sitä muuksi ole muutellut. Kuvaan RAW muodossa, joten se on järkevää lukita johonkin tiettyyn lukemaan jotta useiden kuvien korjaaminen(otettu samassa tilanteessa) on mahdollista samalla kertaa. Itse en ole nähnyt suurtaa syytä miksi valkotasapainoa pitäisi säädellä kuvaustilanteen mukaan.Automaatti toimii hyvin silloin kun toimii:). Mutta en ole itse sitä käyttänyt sarja otosten takia kun valkatasapaino vaihtelee tällöin joka kuvassa.
Tarkennuksesta sen verran, että punainen väri on sellainen johon kamerat eivät oikein hyvin tarkenna. Vaikka tarkennus olisikin näennäisesti kohdallaan saattaa linssi tarkentaan joko eteen tai taakse, jolloin kuvista tulee blurria. Mitä suljinaikaan tulee niin taitaa edelleen vanha sääntö pitää paikkaansa, että pienin suljin aika määräytyy aika suoraan käytetyn objektiivin millimetrimäärän mukaan käsivaralta otettuna.
Tein muutamia testejä joissa kuvailin jalustalta ilman kuvanvakaajaa ja kameran kohinanpoistoa. Sain huoletta räpsiä suurimmalla 1600ASA:n herkkyydellä RAW:ia vähässä valossa. Kohina oli siedettävää ja terävyys ihan toista luokkaa kuin aiemmin. Valkotasapainoon en osaa ottaa tarkemmin kantaa, LR:ssä korjattuna kuvan laatu on kutakuinkin samanlainen käsi- ja automaattiasetuksella. Pitää vielä rätkiä muutama kuva ulkona. Josko kokeilis mitä Ilkan ikkunasta näkyy klo 21 🙂
Tapsa
Voi voi, kun luin jutut vasta nyt. Olisin voinut tulla ikkunaan malliksi Tapsalle! Nyt jäi saaliiksi vain tylsää säleverhoa…