Hei!

Valokuvauksesta olen pitänyt lapsesta asti. Tätini ja enoni kuvasivat paljon ja lapsuuteni leikkikaluihin kuului mm. Näpsänraato ja tulitikkulaatikosta tehty leikkikamera.
Ensimmäinen oikea kamera, Agfan Iso-Rapid, Kenttaan hankittiin virvoitusjuomapullojen korkeilla vuonna 1966.
Luin filmin kehittämisen salat kirjasta, ostin litkut ja kehitin filmin pimeässä pölyisessä vaatekomerossa keltaisessa vadissa herätyskellon ajastamana.
Vasta opiskeluaikana tein ensimmäiset vedokseni ja ostin järjestelmäkameran. Kuvasin dia- ja mv -filmille. Mustavalkokuva on minulle vieläkin se oikea valokuva.

Syksyllä 1983 muutin Siilinjärvelle työn perässä ja tutustuin heti vastaperustetun Siilinjärven Kameraseuran porukkoihin. Ehdin juuri ja juuri ensimmäisen näyttelyn pystytykseen, kuvia minulta ei siinä ollut.
SiiKan porukka on aina ollut siitä mukavimmasta päästä. Kursseja on ollut paljon, niissä tutuiksi tulivat nykysiikalaisista ensin Nykyrin Tapsa ja Puustisen Heikki, Leskisen Sirpakin tupsahti kerran kursseillemme ja sille tielle jäi. Ystävien joukossa on paljon siikalaisia.

Valokuvaus on yksi syy, miksi nykyinen toimittajan työni kiehtoo minua. Lehtikuva onkin minulle rakkain ja kuvilla tarinoiminen. Olen harrastanut myös aikaa dokumentoivaa kuvausta ja huolehdin, että Siilinjärven elämästä arkistoituu muutakin kuin julkaistut uutiskuvani. Siilinjärven kunnan kulttuurikonttoriin aloin aikoinaan koota valokuva-arkistoa, jonne kuvasin Siilinjärven 1980-luvun näkymiä tapahtumia.

Harrastuksestani innostuneena opiskelin äskettäin valokuvaajan ammattitutkinnon erikoisalana lehtivalokuvaus. Se lisäsi opiskelun intoa, joten mikä onkaan SiiKan seuraava kurssin aihe?